Ahti 1 - Jaana 0

Pilkkikausi korkattu aika laihoin tuloksin eli ämpeet :) Mutta en ole pettynyt ollenkaan. Aamulla mentiin kahdeksan aikaan jäälle Pohjois-Kallavedelle. Pakkasta oli noin kymmenen astetta sekä hirmuinen viima ja lumisade. Eli ihan lupsakka pilkkisää ;) Hyvät varusteet ovat kyllä kaiken aa ja oo, jos pilkillä meinaa nautiskella olostaan. 

Aamun ilmanpainekäyrä näytti tältä eli ei kovin lupaavalta..

Eilen pistin onget kuntoon ja sain kairaan uudet terät. 

Lisäksi tuunasin itselleni pilkkireissuille kassin, johon sujahtaa mukavasti pari venepilkkivapaa ja termarit. Poistin osan vetoketjusta etteivät siimat tartu niihin kiinni. 

Vanhat roskissangot istuivat kuin hanska kassin sisään ja niissä kulkee tavarat hyvin. Ahkio meinaa käydä pieneksi tämän tavaramäärän edessä, mihinkähän saan mahdolliset kalat mahdutettua :) 

Jäällä kulkeminen on vielä helppoa, kun lunta on niin vähän. Mutta tänään ei ollut liian helppoa kuitenkaan, ahkion pohjaan jäätyi hirveä jääkasa, joten pikkuisen oli raskasta vetää reppua, onkia, eväitä, kairaa.. 

Jäätä oli vähintään 10cm joka paikassa, keskimäärin 13-14cm.

Jäällä vierähti reilu kuusi tuntia ja reikiä tuli tehtyä muutamia kymmeniä. Pariin otteeseen meinasi tulla vähän vilpoinen, mutta lämmin hernekeitto ja kuuma kaakao lämmittivät mukavasti.

Kalat olivat kadoksissa vielä toistaiseksi. Kaiusta sai katsella lähinnä omaa viehettään. Käytin tänään pelkästään tasapainoja. Pientä ahvensilppua olisi ehkä morrilla ja kärpäsen toukalla tullut, mutta ne eivät kiinnostaneet minua. Ne isommat viivat houkuttelevat enemmän...

                                                   Yksin.

Huomenna uudestaan.

Kristian Keskitalon vinkit suurelle ahvenelle

Törmäsin netissä ruotsinkieliseen julkaisuun, jossa Kristian Keskitalo antoi vinkkejä suurahvenen pyyntiin. Juttu oli erittäin mielenkiintoinen, mutta valitettavasti kielimuuri vähän hidasti lukemista ja suurin osa vinkeistä jäi hämärän peittoon. Niinpä otin yhteyttä Keskitaloon, kysyin voisinko saada vinkkejä suomeksi ja saisinko tehdä vinkeistä jutun myös blogiini. 

Toiveeni toteutui, joten tässä pilkkijöille käyttökelpoisia vinkkejä kautta ajatellen. Suurahventen pyyntiin löytyy harvoin hyviä ja kattavia ohjeita, koska harvassa ovat henkilöt, jotka uskottavia neuvoja voivat antaa ;)

Kristian Keskitalon parhaat suurahvenvinkit:

1.  Suurahven vaatii kärsivällisyyttä. Iso ahven ei myöskään välttämättä ole samoilla paikoilla kuin "normaalit" ruokakalat. Etsi suurahventa keskeltä lahtia ahvenruohon seasta. Itse löydän parhaiten nuo paikat kesällä ja pistän ne muistiin... Suurimmat kalat olen saanut ainoastaan 1-1,5 m vedestä!

2.  Käytä tasuria! Mielestäni paras suurahvenen pyyntiin. Kevennetyt tasurit matalasta ja jos kalastus on vaikeaa, niin kokeile karvapyrstöä.

3.  Muista, että 1,5 kiloisen ahvenen täytyy mahtua reiästä ylös! Itse käytän minimissään 150 mm kairaa!

4.  Ahvenen kalastuksessa on ilmanpaineen seuraaminen tärkeää. Tasainen ilmanpaine, joka mieluummin on ollut tasainen pari päivää, on hienoa! Laskeva tai nouseva paine on aina huonompi.

5.  Keskellä talvea ahven pyytää koko valoisan aikana. Lopputalvesta siirtyy tuo suurahvenen syönti aamu- ja iltakalastukseen. Useasti on aamun ensimmäiset 30 minuuttia ennen auringon nousua sekä viimeiset 30 minuuttia ennen pimeää parhaat ajat! 

6.  Älä kalasta sadalla eri vieheellä. Opi mieluummin kalastamaan muutamalla mallilla, joiden uintiliikkeet tiedät ja osaat käyttää eri syvyyksillä. Syvemmässä vedessä voi suuri ahven usein ottaa välivedestä.

7.  Jos löytyy ainoastaan pienempää kalaa, niin vaihda välittömästi paikkaa!

8.  Suuri ahven on tärkeä vapauttaa tuleville kalareissuille. Ota mieluummin 300-700 grammaiset ruokakaloiksi ja vapauta isot!

   Kristian Keskitalo ja 1,4kg tasuriahven

Fish me luck facebookissa

Perustin blogilleni sivun facebookiin, käykäähän tykkäämässä :) Tästä lähtien linkitän sinne aina uusimman blogipäivityksen. 

Tervetuloa myös sinne höpöttelemään minun kanssa!

https://www.facebook.com/fishmeluck1

Hei taas Kuopio

Joulu vierähti kaukana savosta, mutta olipas ihanaa palata kotiin, kun vastaan oli ottamassa jäätynyt Kallavesi. Ehkä jo sunnuntaina uskaltautuu jossain jäällä käväisemään. 

Ennen sitä pitää pistää varusteet kuntoon ja käydä ostamassa köysi (jota ei toivottavasti tarvitse jäällä käyttää). Ostin viime talvena kelluntatakin ja kyllä se ainakin vähän turvallisuuden tunnetta tuo jäällä liikkumiseen. Ja oikeastaan ennen kaikkea ostin sen lämmittävyyden kannalta, sillä tosi vähän on tarjolla pilkkivarusteita naisten koossa. Karvarukkasetkin ovat mulla kokoa 11, taitaa olla jollekin jättiräpylälle tarkoitettu. Mutta mahtuupahan toiset rukkaset alle :) 

Joululahjaksi ostin itselleni ruokatermoksen ja lisäksi sain terästermospullon. Kyllä nyt kärsii kahdeksan tuntia olla helposti jäällä, kun voi repusta kaivaa lämmikettä. 

Niin, ja ostinhan minä lämmitettävät rukkasetkin, kun löytyivät alelaarista neljällä eurolla. Hyvin tuntuivat toimivan ja ehkäpä jollain reissulla pelastavat sormet jäätymiseltä. 

Tämäkin tuli lahjaksi, mitä tällä saa? ;) 

Jokos olette käyneet pilkillä ja onko tullut saalista? Minkälaisia jäätilanteita on teillä päin? 

Hou, hou, hou..

Blogi hiljenee joulun ajaksi, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä etteikö kalastus olisi koko ajan mielessä. Kuopioon on luvattu pakkasia ensi viikoksi, ja hyvällä tuurilla jossain vaiheessa joululomaa pääsee jonkin pikku lammen testaamaan. 

Jos ei Kuopiosta löydy lampea, niin ajatus olisi lähteä "pohjoiseen" pilkille. Eli ajaa 50-100km ylöspäin ja etsiä jäässä oleva lampi. Jos on vinkkejä paikoista, niin saa kommentoida :) 

Viettäkäähän rentouttava joulu ja ladatkaa akkuja tulevaa pilkkikautta varten ;) 

Ps. 

Arvatkaapas mitä

Kävin pari kertaa laituripilkillä enkä saanut mitään :) Tai sain kolme pientä sinttiä, mutta niitä ei lasketa. Kävin toissapäivänä eräällä kävelysillalla, missä olen nyt muutaman kerran käynyt. Mukava paikka, useita metrejä vettä ja kaiun saa kiinnitettyä siltaan hyvin. Kylmä tuuli vähän kiusasi, mutta kyllä rakkaan harrastuksen vuoksi voi vähän kärsiä. Ihan kiva reissu ja munakasta sitten lounaaksi. Yllätys.

Aina kun menen laituripilkille, niin mietin uskallanko uittaa rahanarvoisia tasureitani siellä. Joitakin kertoja on menetyksiä tullut, kun viehe on uinut johonkin laiturin "osaan" ja ei varmasti irtoa repimälläkään. Vähän vahingoista viisastuneena olen päättänyt, että ensimmäiseksi uitan rasian halvinta tasuria jonkin aikaa ja testaan onko siinä kohti ansoja. Tällä kertaa uhriksi päätyi Lucky Johnin halppis-tasuri. 

Laskin tasuria pohjaa kohti ja pelkäsin jo etukäteen kaiun piirtämiä outoja, koko ajan samassa syvyydessä olevia, viivoja. Laskin tasurin niiden ohi ja huokaisin helpotuksesta. Eli kaipa siinä uskaltaisi muitakin uitella. Ei muuta kuin kelaamaan tasuria ylös ja eikö se sitten jäänytkin siihen ansaan. Ei lähtenyt irti vaikka kuinka revin, hyvin kyllä kesti kuitusiima ja predator-peruke. Kieritin kuitusiimaa papin ympärille, kun eihän sitä paljain käsin uskalla repiä. Siima teki kunnon rannut pappiin, hämmästelin siiman kestävyyttä. Loppujen lopuksi peruke katkesi melkein puolesta välistä kahtia. Niin ja naisvoimin se ei edes katkennut, joko olen heikko tai siima on superkestävää. 

Tänään kävin perinteisellä laituripilkkipaikalla ja ihana oli huomata, että veden päälle oli muodostunut pikkuisen sitä ihanaa juttua eli jäätä :) Vähän alkaa jo kyllästyttää laitureilla tyhjän pilkkiminen. Milloinkahan sitä oikeasti pääsee jalalla jäälle astumaan.. 

Tänä vuonna aion siirtyä sähköisiin joulukortteihin, joten sain idean tehdä omista kalakuvista lapsellisia joulukortteja. Tulihan niistä söpöjä, terveisin Jaana 4 wee :)

Feikki-leikki-kalamies

Kirjoitin muutamassa aiemmassa postauksessa kaikuluotaimen käytöstä ja sain paljon positiivista palautetta, mutta joukkoon mahtui myös erilaisia mielipiteitä. Päällimmäisenä 'erilaisena mielipiteenä' jäi mieleen kommentti, että Oikea kalamies ei tarvitse/käytä kaikuluotainta eikä varsinkaan esittele sitä julkisesti. 

Kommentoijan mielestä Oikea kalamies siis pärjää ilman kaikuluotainta, mutta minua kiinnostaisi Oikean kalamiehen muutkin määritelmät ja kriteerit. Mitä saa tehdä ja miten voi toimia säilyttääkseen sen Oikean kalamiehuuden. 

Jos Oikea kalamies ei hyödynnä tekniikkaa kalastuksessa, niin hänellä tuskin on moottorivenettä tai -kelkkaa. Onget ovat varmastikin itse tehtyjä, ehkä kivikirveellä kaadetusta puusta veistettyjä. Vai onko Oikealla kalamiehellä onkia, saattaahan hän pyydystää kalat uimalla. 

Vieheenä voisi olla isoisoisän takoma lusikka, johon on laitettu koukku. Syötiksi sopinee (edelleenkin moderni) kastemato. Pilkkivaatteet ovat ehkä itse kaadettujen eläinten turkeista tehty ja varpaita lämmittävät oman lampaan villasta tehdyt sukat. 

Mistä saa ja kuka myöntää näitä Oikean kalamiehen arvonimiä? Onkohan rekisterissä paljon vanhan liiton Oikeita kalamiehiä? Nykyaikana kalastuskaupat ovat houkutuksia pullollaan, ei varmasti ole aina helppoa pysyä Oikeana kalamiehenä. Kun antaa tekniikan pirulle pikkusormen, se saattaa viedä koko käden...

Kuinkahan paljon tästäkin maasta löytyy ex-Oikeita kalamiehiä, jotka ovat heikkona hetkenään sortuneet jonkun vempaimen, esimerkiksi kaikuluotaimen, hankintaan. Titteliä tuskin takaisin saa, vaikka yrittäisi tehdä synninpäästön luopumalla luotaimesta. 

Itse olen kuitenkin enemmän kuin mielelläni leikki-kalamies, sillä onhan se mukava GPS:n avulla etsiä kalapaikat, kaiun avulla tsekata kalatilanne ja aloittaa pakkasessa pilkkiminen akuilla lämmitettävät talvikengät jalassa ;) 

Rouva on hyvä ja hakee kalansa kalatiskistä

Toivoo Ahti.

Veneetön kalastaja saa aika heikosti saalista, ainakin tähän aikaan vuodesta. Oikeastaan viimeiset pari kuukautta ovat olleet to-del-la hiljaisia kalan tulon suhteen. Ainoa kalastusmuoto mitä pystyy harjoittamaan, on laituripilkkiminen, koska pienten pakkasten takia virvelöinti ei onnistu jäätyvien vaparenkaiden vuoksi. 

Syksyn aikana on monia laitureita kierretty, mutta kalat on jouduttu hakemaan kaupasta. Jotain pientä silppua laitureiden alla ui, ja kai ne morriin tarttuisivat, mutta mielenkiinto ei riitä miniahventen onkimiseen. Paitsi jos on kalakukko mielessä.

Jäillekään ei ole tämän vuoden puolella menemistä, koska niitä ei ole. Kuopio on vähän huonossa kohdassa Suomen kartalla kalastusta ajatellen, (ainakin vuoden viimeisinä kuukausina), liian kylmää virvelöintiin, mutta liian lauhaa pilkkimiseen. 

Eiväthän ne jäät tietenkään takaa, että kalaa alkaisi tulemaan, mutta ainakin sitä raitista ilmaa saisi haukkailla erilaisissa maisemissa, ei aina yhdessä kohdassa laiturin päässä töröttäen. Ja olisi mukava päästä pitkästä aikaa kairaamaan, alkaa olla ikävä sitä hommaa :) 

Pilkillä käynti on kunnon hyötyliikuntaa. Se on jännä ilmiö, miten jäällä jaksaa kävellä tuntikausia ja useita kilometrejä tehden samalla muutaman kymmenen reikää, eikä se kyllästytä tai väsytä ikinä. Tulee vaan kahta kauheampi kytö päästä uudestaan. Joskus on kännykässä liikuntasovellus päällä, joka näyttää jäällä kuljetun reitin. Rakkaudesta pilkkimiseen, vahingossa tuli tehtyä melkein sydämen muotoinen lenkki joskus… 

Vielä yksi kaikuluotain jutska :)

Kävin tänään testaamassa uuden laiturin, saaliina vain raitista ilmaa, mutta mikäpä siinä oli pilkkiessä, kun ilma oli kuin morsian. Eli kostea. Vai miten se meni..

Sain muutamia kommentteja kaikuluotaimen käytön mahdollisista huonoista puolista pilkkiessä, eli katoaako tai heikkeneekö pilkkimistaidot luotaimen käytön myötä. Siis jos ajatellaan pilkkimistä ilman luotainta.

Itsestäni tuntuu, että pilkkiminen ilman luotainta on nykyään tosi vaikeaa, kun on tottunut koko ajan seuraamaan mitä jään alla tapahtuu. Olen oppinut paljon kalojen käytäytymisestä luotaimen hankinnan jälkeen ja oma pilkkimistyylini on muuttunut aika paljonkin. Oikeastaan nykyään avannolle mennessä toimin ihan päin vastoin, kuin ennen luotaimen hankkimista.

"Ennen vanhaan", kun olin kairannut avannon, halusin ensimmäiseksi tietää syvyyden. Laskin siis vieheen pohjaan hirveää kyytiä. Sen jälkeen noin viisi kierrosta siimaa sisään ja siinä sitten pilkittiin, tuli kalaa tai ei. Ei käynyt mielessäkään, että olisin pilkkinyt muista syvyyksistä. Kuvittelin aina kalojen olevan pohjassa.

Nyt vasta luotaimen avulla olen oppinut (ja uskonut) sen, että kalat uivat kaikissa syvyyksissä. Nykyään avannolle mentäessä laitan ensin luotaimen avantoon, jotta näen tarkan syvyyden. Sen jälkeen näytön näkymien perusteella valitsen vieheen. Jos paikka on tuttu ja tiedän siellä yleensä olevan ahvenia, valitsen mikrotasurin. Tyhjä näyttö vaatii isoa tasuria. Jos syvyyttä on enemmän, esim. 10 metriä, saatan valita myös vertikaalijigin tai ison pystypilkin. Morria en kokeile oikeastaan koskaan ensimmäisenä.

Vieheen valinnan jälkeen en toimikaan vanhalla tavalla, eli pudota viehettä suoraan pohjaan, vaan lähden laskemaan viehettä pikkuhiljaa kohti pohjaa. Lasken aina puoli metriä tai metrin ja pysäytän. Seuraan koko ajan pohjan tapahtumia näytön reaalinäytöstä (näytön oikeassa reunassa oleva noin sentin kaistale). Siinä näkyy heti, jos "pohja alkaa elämään". 

Jos pohjasta ei lähde vielä tässä vaiheessa kukaan vastaan, lasken viehettä taas pikkuisen matkaa alaspäin. Kalat havaitsevat aika hyvin pohjasta monen metrinkin päässä olevat vieheet ja lähtevät nousemaan sitä kohti. Olen huomannut senkin, että jos viehettä laskee liian nopeasti, pohjasta vastaan tuleva kala saattaa säikähtää ja uida pois. Siksi on tärkeää pysäyttää viehe, jos kiinnostunut kala ui sitä kohti. Viehettä voi kuitenkin värisyttää paikallaan. Monet kerrat on kuitenkin käynyt niin, että kala lähtee uimaan pohjasta vastaan (matkaa useampi metri) ja tulee ihan suoraan vieheelle ja nappaa. Ei siis tarvitse tehdä mitään värisytyksiä tms., vaan pitää vain vieheen paikallaan.

Vanhaa pilkkimistyyliä miettiessä voin vaan kuvitella ne kymmenet kalat, jotka olen säikäyttänyt pois... 

Hyvin harvoin pilkin ilman luotainta ja onhan se hankalaa, kun kaikuun on tottunut. Onneksi on sen verran hyvä mielikuvitus, että näen niillä sieluni silmillä kaiun näytön, ja kuvittelen siinä sen vieheelle nousevan kalan. Pilkin siis nykyään samalla tyylillä sekä luotaimen kanssa että ilman. Lasken vieheen hitaasti pohjaan pitäen välillä taukoja. Jos ennen pystypilkki kopsahti pohjaan viidessä sekunnissa, siihen saattaa nykyään mennä minuuttejakin. Jos kalat ovat hyvällä syönnillä, ne myös lähtevät nousemaan pohjasta helpommin vastaan. 

Laittaisin tähän loppuun kuvan kaiun näytöstä, jossa iso kala lähtee pohjasta nousemaan viehettä kohti, mutta kun arkistoista ei sellaista löydy. Kaiun näyttöä voi kelata jonkin verran takaisin päin, mutta jos/kun iso kala tärppää ja saat sen jään päälle nostettua, voi olla, että tärppiä ei ehdi enää näytöstä kelaamaan takaisin. 

Kaikuluotaimen käyttö pilkkihommissa

Kerron tässä lyhyesti omista kokemuksistani Lowrance Elite-4x kaikuluotaimen käytössä. En muista olenko lukenut laitteen käyttöohjeita, joten takuuta ei ole, käytänkö kaikua ja kaikkia säätöjä oikein. Lukekaa omalla vastuulla :) Osa kuvista on viime talvelta ja osa tältä syksyltä laituripilkiltä, joten niissä kuvissa näkyi joitain ylimääräisiä vaijereita tms. laiturin alla. 

Kun kaikua käytetään pilkkiessä, näyttöön ei tule kalakaaria, koska anturi on koko ajan paikallaan. Jään alla olevista kaloista muodostuu näyttöön yhtenäisiä viivoja, joiden paksuus vaihtelee kalan koon ja asetetun herkkyyden mukaan. 

Alla olevassa kuvassa näkyy kala, joka kävi katsomassa viehettä ja hylkäsi sen. Tässä kyseisessä kaikuluotaimessa on toiminto, jolla voi katsoa tapahtumia taaksepäin lyhyeltä ajalta. Alla oleva tapahtuma on kelattu takaisin näyttöön. Toiminto helpottaa hyvien tärppien uudelleen katsomista/valokuvaamista. 

Kaiussa voi valita värin värilinjalle. En tiedä olenko ymmärtänyt värilinjan tarkoitusta oikein, mutta oletan, että värilinja helpottaa pohjan kovuuden ja kalojen kokojen määrittämistä. Jos värilinja on määritetty näyttämään keltaisella värillä kovin kaiku, kova pohja näkyy keltaisena. Pehmeämpi pohja taas näkyy jonkun muun värisenä riippuen pohjan pehmeydestä.

Välillä kalaviivan paksuus saattaa näyttää suurelta, joten värin avulla pystyy päättelemään onko kyse oikeasti isosta kalasta. Jos näytöllä on kaksi samanpaksuista viivaa ja toinen on keltainen ja toinen sininen, kannattaa tavoitella sitä keltaista. Joskus kaiku saattaa virheellisesti näyttää pienen kalan suurena, jos kala on hyvin lähellä anturia. Ja välillä tulee innostuttua turhaan, kun näkee kaiun näytöllä keltaisen viivan. Viiva voi nimittäin olla peräisin kahdesta tai useammasta kalasta, mutta koska ne ovat sopivan lähekkäin, kaiku piirtää ne yhtenäiseksi. Se on surullista, kun suuri keltainen viiva jakaantuu kahdeksi siniseksi viivaksi :) 

Värilinjaa en säädä oikeastaan koskaan, vaan pyrin pitämään sen suunnilleen vakiona, koska olen oppinut sen avulla tulkitsemaan kaloja, pohjaa ym. Herkkyyttä taas säätelen aika paljonkin yhden reissun aikana, sillä reikiä tulee tehtyä niin paljon. 

Herkkyyttä täytyy säädellä monista eri syistä ja yksi niistä on syvyys: mitä matalampaa on, sitä pienemmäksi herkkyys säädetään. Herkkyyden asteikko on nollasta sataan prosenttia ja parin kolmen metrin syvyydessä käytän herkkyyttä 50-60. Tuota minun kaikua ei oikeastaan alle kahden metrin vedessä enää pysty käyttämään, koska näyttöön tulee niin paljon häiriöitä, vaikka herkkyyttä yrittäisi pienentää alle viitenkymmeneenkin. Sitten jos pienentää herkkyyttä liikaa, pohja alkaa hävitä ja kaiku näyttää vaan yli kaksikiloiset ahvenet ja se kilon ahven saattaa tulla puskista :) 

Testasin laiturilla herkkyyssäätöjä, neljässä metrissä näkyvät vaijerit (vai mitä ikinä olivatkaan) hävisivät näkyvistä vasta, kun herkkyyden sääsi noin neljäänkymmeneen.

Kaiussa on automaattinen syvyyden tunnistin, mutta itse käytän aina valmiiksi määritettyä syvyysaluetta. Eli kaiun näytön voi asettaa näyttämään kahta, viittä, kymmentä, 15, 20 metriä jne. Kun asetan anturin avantoon, näen heti syvyyden näytöltä ja valitsen alueen sen mukaan. Jos syvyyttä on esim. kuusi metriä, valitsen 10m alueen. Silloin näyttöön jää tavallaan neljän metrin alueelle tyhjää tilaa, mutta zoom-toiminnolla saan koko näytön käyttöön. 

Herkkyyden valintaan vaikuttaa syvyys, mutta myös se, millä aikoo pilkkiä. Jos meinaa morritella kahdeksassa metrissä, herkkyys täytyy säätää melko suureksi (esim. jopa 90), jotta morrin saa näkymään pohjan tuntumasta. Se taas vaikuttaa kalaviivoihinkin, joten pieni sintti saattaa saada sydämen kurkkuun lähestyessään jättiläisen näköisenä morria. 

Tässä kuvassa herkkyys on säädetty aika suurelle, vaikka syvyyttä on vain kolme metriä. Ehkä pilkin morrilla tms. pienellä vieheellä, ja halusin vieheen näkyvän hyvin näytössä. Joka tapauksessa en pilkkinyt tarpeeksi houkuttelevasti, koska kala ui pois.

Jos taas pilkkii isommalla tasurilla, herkkyyttä voi pienentää syvyydestä riippuen alle viiteenkymmeneenkin. Tietenkin jos pilkkii vaikka 20 metrissä, herkkyyssäädöt täytyy tehdä samalla tavalla kuin morritellessakin, eli säätää tosi suurelle, jotta tasurin saa näkymään näytöllä. Kalojen kokoja voi vähän päätellä oman vieheen tekemän viivan ja viivan värin perusteella vertaamalla kalaviivaa siihen.

Alla olevassa kuvassa olen todennäköisesti pilkkinyt pystypilkillä, jossa on tapsin päässä morri tai ketjussa kolmihaarakoukku, joka tapauksessa kaksiosainen viehe. Oma vieheeni on tehnyt sinistä katkonaista jälkeä kahteen kohtaan (olen värisyttänyt viehettä, niin viiva on katkonaista) kuuden ja seitsemän metrin välissä. Ja yläpuolella on näköjään uiskennellut jokin isompi kala.

Muikku(?)parvi neljässätoistametrissä. Petokaloja ei näkynyt. Hyvin harvoin pilkin näin syvässä ja tämäkin oli vaan tilanteen tsekkaus "huvin vuoksi", kun kiinnosti näkyykö pohjassa mitään. 

                      

Kalojen käyttäytymisestä muutama sananen. Olen huomannut, että ahvenet pysyttelevät yleensä vieheen alla. Ne saattavat nousta useitakin metrejä pohjasta viehettä katsomaan, mutta harvoin uivat vieheen yläpuolelle. Särkikalat taas uivat miten sattuu ja saattavat tulla yläpuoleltakin viehettä katsomaan/maistamaan. Jos alla on särkikalaparvi, niin näytölle piirtyy paljon "sydänkäyrämäisiä" kuvioita ja näyttö saattaa olla puolillaan sinisiä kiekuroita. Näiden omien havaintojen perusteella kalan saattaa joskus jopa tunnistaa etukäteen :) 

Hauet tulevat tosi usein yllättäen näyttöön, ja kun tekee havainnon kalasta, tärppi on jo tullut. Sairaan nopeita. Jos hauki on välivedessä uivan pikkukalaparven perässä, se ui melko usein parven yläpuolella. 

Isomman petokalan saapumisen pystyy usein ennustamaan siitä, kun näytölle ilmestyy väliveteen kalaparvi. Monesti siellä on joku nälkäinen petokala perässä, mutta valitettavasti se saattaa saada mahansa täyteen jo parven antimista. Voi olla turha omia kalankuvia siinä enää heilutella, mutta heiluttelen silti. Ja eihän ne kalat aina nälkäänsä syö, saattavat puraista myös ärsykkeen vuoksi.

Siiat uivat melko pinnassa eivätkä jää kyttäämään viehettä, toisin kuin ahvenet ja särkikalat. Ja siiat harvoin uivat yksin. Kun näytölle ilmestyy siikoja, on oltava nopea ja yritettävä saada kala houkuteltua koukkuun heti. Muuten ne uivat pois. Esimerkiksi eräällä siikalammella käydessäni pilkin yleensä 7-8 metrin syvyydessä ja kun näyttöön ilmestyy kaloja kolmeen metriin, ne ovat lähes varmasti siikoja. Silloin nostan vieheen heti siikojen syvyyteen, vaikka se saattaakin olla jo liian myöhäistä. Varmimmin siiat tarttuisivat koukkuun, jos pilkkisi koko ajan välivedessä. Mutta kun sitä haluaa käydä pohjassakin näyttäytymässä, siellä kun on niitä ahvenmörköjä.

Silloin tällöin tilanne saattaa olla tämä, eli jään alla on aivan tyhjää. Tässä tilanteessa kannattaa ottaa vieherasian isoin tasuri ja houkutella sen avulla kaloja paikalle. Yleensä se houkutteleekin kaloja paikan päälle, mutta tärpeistä ei silti ole takuuta. Ja jos kaloja ei ala muutamaan minuuttiin houkuttelusta huolimatta näkymään, kannattaa vaihtaa paikkaa.

Jospa tähän kirjoitukseen saisin kakkososankin kirjoitettua talvella. Alustavan suunnitelman mukaan se voisi olla nimeltään kuvakollaasi suurten kalojen tärpeistä kaikuluotaimen näytöllä :)