Kaikuluotaimen käyttö pilkkihommissa

Kerron tässä lyhyesti omista kokemuksistani Lowrance Elite-4x kaikuluotaimen käytössä. En muista olenko lukenut laitteen käyttöohjeita, joten takuuta ei ole, käytänkö kaikua ja kaikkia säätöjä oikein. Lukekaa omalla vastuulla :) Osa kuvista on viime talvelta ja osa tältä syksyltä laituripilkiltä, joten niissä kuvissa näkyi joitain ylimääräisiä vaijereita tms. laiturin alla. 

Kun kaikua käytetään pilkkiessä, näyttöön ei tule kalakaaria, koska anturi on koko ajan paikallaan. Jään alla olevista kaloista muodostuu näyttöön yhtenäisiä viivoja, joiden paksuus vaihtelee kalan koon ja asetetun herkkyyden mukaan. 

Alla olevassa kuvassa näkyy kala, joka kävi katsomassa viehettä ja hylkäsi sen. Tässä kyseisessä kaikuluotaimessa on toiminto, jolla voi katsoa tapahtumia taaksepäin lyhyeltä ajalta. Alla oleva tapahtuma on kelattu takaisin näyttöön. Toiminto helpottaa hyvien tärppien uudelleen katsomista/valokuvaamista. 

Kaiussa voi valita värin värilinjalle. En tiedä olenko ymmärtänyt värilinjan tarkoitusta oikein, mutta oletan, että värilinja helpottaa pohjan kovuuden ja kalojen kokojen määrittämistä. Jos värilinja on määritetty näyttämään keltaisella värillä kovin kaiku, kova pohja näkyy keltaisena. Pehmeämpi pohja taas näkyy jonkun muun värisenä riippuen pohjan pehmeydestä.

Välillä kalaviivan paksuus saattaa näyttää suurelta, joten värin avulla pystyy päättelemään onko kyse oikeasti isosta kalasta. Jos näytöllä on kaksi samanpaksuista viivaa ja toinen on keltainen ja toinen sininen, kannattaa tavoitella sitä keltaista. Joskus kaiku saattaa virheellisesti näyttää pienen kalan suurena, jos kala on hyvin lähellä anturia. Ja välillä tulee innostuttua turhaan, kun näkee kaiun näytöllä keltaisen viivan. Viiva voi nimittäin olla peräisin kahdesta tai useammasta kalasta, mutta koska ne ovat sopivan lähekkäin, kaiku piirtää ne yhtenäiseksi. Se on surullista, kun suuri keltainen viiva jakaantuu kahdeksi siniseksi viivaksi :) 

Värilinjaa en säädä oikeastaan koskaan, vaan pyrin pitämään sen suunnilleen vakiona, koska olen oppinut sen avulla tulkitsemaan kaloja, pohjaa ym. Herkkyyttä taas säätelen aika paljonkin yhden reissun aikana, sillä reikiä tulee tehtyä niin paljon. 

Herkkyyttä täytyy säädellä monista eri syistä ja yksi niistä on syvyys: mitä matalampaa on, sitä pienemmäksi herkkyys säädetään. Herkkyyden asteikko on nollasta sataan prosenttia ja parin kolmen metrin syvyydessä käytän herkkyyttä 50-60. Tuota minun kaikua ei oikeastaan alle kahden metrin vedessä enää pysty käyttämään, koska näyttöön tulee niin paljon häiriöitä, vaikka herkkyyttä yrittäisi pienentää alle viitenkymmeneenkin. Sitten jos pienentää herkkyyttä liikaa, pohja alkaa hävitä ja kaiku näyttää vaan yli kaksikiloiset ahvenet ja se kilon ahven saattaa tulla puskista :) 

Testasin laiturilla herkkyyssäätöjä, neljässä metrissä näkyvät vaijerit (vai mitä ikinä olivatkaan) hävisivät näkyvistä vasta, kun herkkyyden sääsi noin neljäänkymmeneen.

Kaiussa on automaattinen syvyyden tunnistin, mutta itse käytän aina valmiiksi määritettyä syvyysaluetta. Eli kaiun näytön voi asettaa näyttämään kahta, viittä, kymmentä, 15, 20 metriä jne. Kun asetan anturin avantoon, näen heti syvyyden näytöltä ja valitsen alueen sen mukaan. Jos syvyyttä on esim. kuusi metriä, valitsen 10m alueen. Silloin näyttöön jää tavallaan neljän metrin alueelle tyhjää tilaa, mutta zoom-toiminnolla saan koko näytön käyttöön. 

Herkkyyden valintaan vaikuttaa syvyys, mutta myös se, millä aikoo pilkkiä. Jos meinaa morritella kahdeksassa metrissä, herkkyys täytyy säätää melko suureksi (esim. jopa 90), jotta morrin saa näkymään pohjan tuntumasta. Se taas vaikuttaa kalaviivoihinkin, joten pieni sintti saattaa saada sydämen kurkkuun lähestyessään jättiläisen näköisenä morria. 

Tässä kuvassa herkkyys on säädetty aika suurelle, vaikka syvyyttä on vain kolme metriä. Ehkä pilkin morrilla tms. pienellä vieheellä, ja halusin vieheen näkyvän hyvin näytössä. Joka tapauksessa en pilkkinyt tarpeeksi houkuttelevasti, koska kala ui pois.

Jos taas pilkkii isommalla tasurilla, herkkyyttä voi pienentää syvyydestä riippuen alle viiteenkymmeneenkin. Tietenkin jos pilkkii vaikka 20 metrissä, herkkyyssäädöt täytyy tehdä samalla tavalla kuin morritellessakin, eli säätää tosi suurelle, jotta tasurin saa näkymään näytöllä. Kalojen kokoja voi vähän päätellä oman vieheen tekemän viivan ja viivan värin perusteella vertaamalla kalaviivaa siihen.

Alla olevassa kuvassa olen todennäköisesti pilkkinyt pystypilkillä, jossa on tapsin päässä morri tai ketjussa kolmihaarakoukku, joka tapauksessa kaksiosainen viehe. Oma vieheeni on tehnyt sinistä katkonaista jälkeä kahteen kohtaan (olen värisyttänyt viehettä, niin viiva on katkonaista) kuuden ja seitsemän metrin välissä. Ja yläpuolella on näköjään uiskennellut jokin isompi kala.

Muikku(?)parvi neljässätoistametrissä. Petokaloja ei näkynyt. Hyvin harvoin pilkin näin syvässä ja tämäkin oli vaan tilanteen tsekkaus "huvin vuoksi", kun kiinnosti näkyykö pohjassa mitään. 

                      

Kalojen käyttäytymisestä muutama sananen. Olen huomannut, että ahvenet pysyttelevät yleensä vieheen alla. Ne saattavat nousta useitakin metrejä pohjasta viehettä katsomaan, mutta harvoin uivat vieheen yläpuolelle. Särkikalat taas uivat miten sattuu ja saattavat tulla yläpuoleltakin viehettä katsomaan/maistamaan. Jos alla on särkikalaparvi, niin näytölle piirtyy paljon "sydänkäyrämäisiä" kuvioita ja näyttö saattaa olla puolillaan sinisiä kiekuroita. Näiden omien havaintojen perusteella kalan saattaa joskus jopa tunnistaa etukäteen :) 

Hauet tulevat tosi usein yllättäen näyttöön, ja kun tekee havainnon kalasta, tärppi on jo tullut. Sairaan nopeita. Jos hauki on välivedessä uivan pikkukalaparven perässä, se ui melko usein parven yläpuolella. 

Isomman petokalan saapumisen pystyy usein ennustamaan siitä, kun näytölle ilmestyy väliveteen kalaparvi. Monesti siellä on joku nälkäinen petokala perässä, mutta valitettavasti se saattaa saada mahansa täyteen jo parven antimista. Voi olla turha omia kalankuvia siinä enää heilutella, mutta heiluttelen silti. Ja eihän ne kalat aina nälkäänsä syö, saattavat puraista myös ärsykkeen vuoksi.

Siiat uivat melko pinnassa eivätkä jää kyttäämään viehettä, toisin kuin ahvenet ja särkikalat. Ja siiat harvoin uivat yksin. Kun näytölle ilmestyy siikoja, on oltava nopea ja yritettävä saada kala houkuteltua koukkuun heti. Muuten ne uivat pois. Esimerkiksi eräällä siikalammella käydessäni pilkin yleensä 7-8 metrin syvyydessä ja kun näyttöön ilmestyy kaloja kolmeen metriin, ne ovat lähes varmasti siikoja. Silloin nostan vieheen heti siikojen syvyyteen, vaikka se saattaakin olla jo liian myöhäistä. Varmimmin siiat tarttuisivat koukkuun, jos pilkkisi koko ajan välivedessä. Mutta kun sitä haluaa käydä pohjassakin näyttäytymässä, siellä kun on niitä ahvenmörköjä.

Silloin tällöin tilanne saattaa olla tämä, eli jään alla on aivan tyhjää. Tässä tilanteessa kannattaa ottaa vieherasian isoin tasuri ja houkutella sen avulla kaloja paikalle. Yleensä se houkutteleekin kaloja paikan päälle, mutta tärpeistä ei silti ole takuuta. Ja jos kaloja ei ala muutamaan minuuttiin houkuttelusta huolimatta näkymään, kannattaa vaihtaa paikkaa.

Jospa tähän kirjoitukseen saisin kakkososankin kirjoitettua talvella. Alustavan suunnitelman mukaan se voisi olla nimeltään kuvakollaasi suurten kalojen tärpeistä kaikuluotaimen näytöllä :)

Kaikuluotainvirityksiä

Heti alkuun on kerrottava, että tässä kirjoituksessa esittelemäni keksinnöt eivät ole minun päässäni tai käsissäni syntyneitä. Olen toiminut vain pilkkimuusana :) 

Hankin toissa talvena Kineticin pilkkipöntön ja se on ollut minulla tosi kovassa käytössä. Hinta oli muistaakseni alle 40 euroa ja mukana taisi tulla vielä joku ongenpätkä ja pilkkikauhakin. Tosi edullinen siis. Monesti halvalla ei saa hyvää, mutta tässä tapauksessa olen eri mieltä. Reppu on edelleen loistokunnossa. Kaikki kangasosat ovat ehjiä eikä muovinen pönttökään ole pakkasta säikähtänyt. 

Repussa on monta helposti avattavaa, tilavaa taskua. Vetoketjut toimivat hyvin ja taskujen klipsit avautuvat helposti. Näpelöin eräässä kaupassa vertailun vuoksi vastaavan näköistä, mutta eri merkkistä (Asseri) pilkkireppua, jonka hinta oli 36.90e. Reppu oli lähes prikulleen samanlainen, mutta laatu oli tosi heikko. Vetoketjut eivät meinanneet avautua, taskujen klipsit olivat jäykkiä, kangas oli paljon ohuempaa, muovipöntön kansi oli paljon ohuempaa muovia.. Paljonkin eroa laadussa, mutta ei hinnassa. 

Olen kiinnittänyt muttereilla pöntön sisäpuolelle muoviputkia vapatelineiksi pilkkivapoja varten. Pöntön aukollisen kannen ansiosta vapoja on helppo vaihdella tarpeen mukaan. 

Jos pilkkijällä on jättimäiset kourat eli suuret kädet, pilkkivapojen sujauttelu pönttöön ei välttämättä olekaan sitten niin helppoa ja nopeaa. Jos jotain negatiivista tästä repusta sanoisin, niin sehän ei ihan ergonomisesti selkään istu. Mutta pilkkireissuilla se kulkee minulla aina ahkiossa, joten ei hätää. 

Ostin viime talvena Patriotin 104cm pitkän ahkion. Reppu mahtuu hyvin ahkion kyytiin eikä sitä tarvitse edes nostaa ahkiosta pois, kun alkaa pilkkihommiin. Reikä vaan jäähän ja pöntölle istumaan. Noh, tuo kuulosti jo koomiselta :)

Reppu toimi innoittajana "kaikuluotaintyöläiselle". Kaiun akulle on tehty mittojen mukaan alumiininen teline. Samassa telineessä on myös kaiun näytön kiinnitysklipsi. Akun paino pitää telineen tukevasti pystyssä.

Teline mahtuu repun etutaskuun "like a glove" ja aina kaikua käytettäessä, näytön saa nopeasti käännettyä sopivaan asentoon. Avannolta toiselle siirtyminen ja kalatilanteen ja syvyyden tsekkaaminen sujuu tosi nopeasti, kiitos kaikumiehen. 

Kaiun anturille on tehty alumiinista noin 70cm pitkä varsi, jonka sisällä anturin johto kulkee nippusitein kiinnitettynä. Varsi on T-muotoinen, jotta sen saa tukevasti avannon reunalle. 

Anturin saa nopeasti laskettua avantoon eikä sitä tarvitse mitenkään asetella avannolla. Tukevan varren ansiosta anturi on aina oikeassa asennossa pohjaan nähden. Pientä säätöä voi anturin päähän tehdä sormin kääntämällä, jos jään pinta sattuu olemaan hyvin toispuoleinen. 

Anturin saa kiinnitettyä nopeasti kuljetusta varten repun kankaisen istuinosan alle, koska kangasosissa on tarrakiinnitys. 

Kohta alkaa olla tasurirasiat valmiina tositoimiin. Pilkkihullut-Facebook-ryhmässä näin söpöjä tasureita, laitoin yhden tilaukseen. Sanek kevennetty tasuri (pituus 10cm, paino 28g). Ihan kuin oikea kala :) 

Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja...

Ne tahtoisin niin elää uudelleen. Siis ne ajat, jolloin sain vielä kaloja. Nolottaa kirjoittaa kalastusblogia, kun viime saaliit ovat ikuisuuksien takaa. 

Tai sainhan minä "melkeinkalan" viime sunnuntaina, kun olin vakiolaiturilla pilkillä ja uittelin taas tuttuun tapaan tasuria laiturin päässä, jossa vettä on noin 8 metriä. Näin kaiusta, kun kalaparvi ilmestyi kolmeen metriin. Vähän sen jälkeen parven yläpuolelle ilmestyi yksittäinen isompi kala. 

Lähdin heti nostamaan tasuria pohjasta ylös ja kesken matkan luulin tasurin tarttuneen johonkin laiturin ketjuun tms. Yritin varovasti irroittaa tasuria laiturista, mutta sitten tajusin, että siinä olikin kala. En ollut tehnyt mitään vastaiskuja, kun ajattelin tasurin olevan kiinni laiturissa. Se olikin kiinni hauen huulessa, hellästi, joten peli oli menetetty. Muutama sekunti ja ruoka ui tiehensä. Vaikka kala karkasikin, niin olihan se taas mukavaa saada näköhavainto minulta kauan kadokissa olleista luontokappaleista. 

Tänään kävin parissa eri paikassa laituripilkillä. Molemmissa paikoissa kaiku piirsi elämää laiturin alle, mutta paria hipaisua lukuunottamatta kalat olivat passiivisia. Uittelin uusia ja vanhoja tasureita sekä paria pystypilkkiä, joissa oli ketjun päässä kolmihaarakoukku ja kärpäsen toukkia. Rauhassa sain uitella. Kovin kauan ei enää laitureille taida päästä pilkille, kun jäät alkavat muodostua. Jippii.

Viikolla täydensin vielä pikkuisen tasurivarastoja Sepeteus-vaappujen valmistajan tekeleillä. 

Kevennettyjen Sepeteus-tasapainojen pituus on koukusta koukkuun 11cm ja paino mahakoukun kanssa 27g.  

Aiemmin syksyllä ostin yhden namupalan, Kalarosvon kevennetyn tasapainon. Pituus koukusta koukkuun 10cm ja paino 25g. Niin herkullisen näköinen, että tekisi mieli itsekin puraista. Kumma juttu, jos ei kaloille kelpaa.

Lauantain kuulumisia

Kävin taas tänään aamulla kalassa ja olisi niin mukava kertoa saalistarinoita, mutta en viitsi valehdella. En siis saanut mitään.

Testasin tänään erään tuttavan vinkistä aivan uuden paikan: kävelysillan kahden saaren välissä. Se oli kuin pitkä laituri ja siihen sai hyvin kaiunkin kiinnitettyä, koska siinä oli venepaikkoja. Silta oli useamman kymmenen metriä pitkä ja keskivaiheilla oli kahdeksan metriä vettä alla. Hyvinkin potentiaalinen paikka. Tänään pakkasta oli nelisen astetta ja tuuli arviolta sata metriä sekunnissa. Harjoittelin sormikkaat kädessä virvelöintiä ja onhan se vähän vaikeaa. Saattoi tietysti johtua pakkasestakin. 

Ihmisiä kulki paljon ohitse ja sillalta kuulemma saa isompiakin kaloja: ahventa, kuhaa, haukea. Mutta ei tänään. Päivän saldona yksi tärppi tasuriin, joka kuitenkin antoi sen verran toivoa, että aion testata paikkaa toistekin. Kuitusiima on kyllä hankala pakkasella, virveliin sain jo yhden solmun aikaiseksi ja siima nyhrääntyi jäisistä vaparenkaista johtuen. Ensi keväänä on sitten siiman vaihto ensimmäisenä edessä, nyt taitaa olla virvelin aika mennä talviunille.

Eilen tein muutamia hankintoja pilkkikautta ajatellen. Alesta löytyi pilkkirukkaset, joten ne lähtivät mukaan. Koko oli sen verran reilu, että kynsikkäät mahtuvat tarvittaessa alle. Lisäksi ostin uuden rullan Predatoria ja peruketarvikkeita, kun tykästyin itse tehtyihin perukkeisiin sen verran paljon. Helppo tehdä ja ihania käyttää teräsperukkeisiin verrattuna.

Ostin pieniä kalajigejä, joilla aion tuunata huonoimpia halpis-tasureitani, jos saan pyrstölevyt siististi irroitettua. Ostin jo aiemmin toisen värisiä "minijigejä". 

Löysin hyvän kokoisia Planon rasioita isommille tasureille kohtuullisella hinnalla (alle 6e kpl). Rasiaan mahtuu 12 tasuria, mutta silti rasia ei vie paljon tilaa repussa. Rasia on tosi kätevä, koska se on kaksipuolinen 6+6. Tai kyllähän siihen saa vielä pienempiäkin lokeroita tuunattua mukana tulevilla "välilevyillä" ;) 

Ostin pari vuotta sitten Mora Nova 5" kairan. Olen ollut tosi tyytyväinen siihen ja sillä on tosi kevyt ja nopea kairata. Kovemmilla pakkasilla kairan teriin saattaa jäätyä vettä ja kairasta joutuu kevyesti koputtelemaan jollain "työkalulla" jäitä pois, jotta terä puree jäähän. Ihanteellinen keli kyseiselle kairalle on korkeintaan viisi astetta pakkasta. Jos pitäisi arvoida parin kauden kairatut reiät, niin sanoisin 2000. Se kuulostaa äkkiseltään suurelta, mutta molempina talvina pilkkireissuja on kertynyt vähintään 50 ja yhdellä reissulla 20 kairattua reikää on aika minimi, koska kaiulle kairaan aina oman reiän lisäksi. Normi pilkkireissulla saatan kairata 50 reikää, joskus enemmänkin. En lähde koskaan alle neljäksi tunniksi pilkille, koska siinä ajassa ei ehdi tehdä mitään. Kairan terät tuntuivat jo viime talvena vähän tylsiltä, tai sitten jää oli sen verran pehmeää, että terä ei purrut hyvin. Ostin nyt kumminkin uudet terät, jotka vaihdan ennen pilkkikauden alkua.

Tämän päivän reissu oli minulle mp, mutta koska maailmassa on kovia kalamiehiä jäljellä, ja kun vielä sattuu tuntemaan kovan kalamiehen kovan kalamieskaverin, saattaa saada pussillisen verkoista juuri päästettyä matikoita. Jouduin samalla luopumaan periaatteestani, että ensimmäisen matikkakeittoni tekisin itse pyydetystä matikasta. Köyhän on vaikea kieltäytyä ilmaisesta ruoasta. Huomenna syön siis matikkakeittoa, taitaa 20 vuotta olla viime keitosta aikaa.. 

Sain pari viikkoa sitten Kalamies.comin kautta kysymyksen eräältä bloggaajalta, että haluaisinko suostua pienimuotoiseen haastatteluun. Tottakai suostuin, koska kyseessä oli kalastusaiheinen blogi. Jamaelin tekemä juttu löytyy hänen blogistaan osoitteesta http://13metrinenhauki.blogspot.fi/2014/11/fish-me-luck.html

Tein itse ja säästin

Kävin tänään kalassa. Tässä lyhyt raportti siitä reissusta: mp. 

Ja muihin aiheisiin. Kesästä asti on aikomuksena ollut tehdä itse perukkeita, koska teräsperukkeet kuulemma vaikuttavat heikentävästi vieheen uintiin. Ja kyllähän minä sen olen itsekin huomannut, esim. mikrotasurit eivät kovin houkuttelevasti ui teräslangan päässä. Ja sitten kun kokeilee ilman peruketta, ne uivatkin niin houkuttelevasti, että hauki tulee keilan ulkopuolelta ja tasuri on hävinnyt parempiin suihin ennen kuin ehtii vastaiskuasentoa ottaa valmiiksi. 

Erään kalastajan vinkistä päätin hankkia Pafexin Predator Fortress perukesiimaa. Se on metallipunoksella vahvistettua dyneemakuitua ja käyttäytyy lähes kuin paksu kuitusiima. Kiertyneen siiman saa oikaistua sormien välissä. Otin paksuudeksi 0.40, jonka vetolujuus on 12kg. 

Lisäksi ostin viehelukkoja ja kahden kokoisia leikareita. Viehelukot olivat kooltaan 0 ja leikarit kokoa 8 ja 10. En kyllä tajunnut noista kokoluokituksista mitään, mutta tuurilla tuli nettikaupasta ihan hyvät koot valittua. Pitäisi harjoitella koukkujen kokojen "kaavaa". Mikä logiikka siinä on, että mitä pienempi koukku, sitä isompi koko? Sama oli noissa leikareissa, en ymmärrä. Koko 8 on isompi kuin koko 10. 

Yritin etsiä netistä vinkkejä, millä solmulla siima kannattaa leikariin ja viehelukkoon solmia. Päädyin sitten neljän kierroksen unisolmuun. 

Kuva täältä

Perukesiimarullassa oli viisi metriä. Tein kahdeksan peruketta ja siimaa jäi vielä rullalle jonkin verran. Hukkaan ei mennyt paljoa, solmun sai kiristettyä siten, että ylimääräistä siimaa ei jäänyt kuin pari senttiä. Kun solmun kiristää, niin siima kannattaa kastella. Syljellä, milläpä muullakaan. Ei ne perukkeiden pituudet kovin yhteneväisiä ole eli kaikki ovat eri pituisia, mutta ovatpahan ainakin uniikkeja :) 

Viikolla kävin kalastustarvikeliikkeessä, en ymmärrä mikä minuun aina sen alan liikkeissä iskee, mutta tyhjin käsin en ole ikinä pois lähtenyt. Liian hyviä myyjiä vai sairaus nimeltä shopaholic. Mutta katsokaa nyt näitä aarteita, voiko muka olla ostamatta? <3

100 x kalaonnea

Laskeskelin huvin vuoksi tämän vuoden kalareissuja ja niitä on kertynyt noin sata. Periaatteessa saalismäärien pitäisi olla tuolla kalastusmäärällä aika huikeita, mutta eivät ne ole. Pitää siis harjoitella kalastusta vielä ahkerammin, että taidot paranevat. Tai etsiä parempia kalapaikkoja. 

Vai onko siinä kalaonnen toivotuksessa sittenkin perää eli pilaako onnen toivotus viimeisetkin mahdollisuudet saada saalista. Monet kalastajat pelkäävät tuota hirveää toivotusta ja tuleva kalastusreissu/kilpailu on tuhoon tuomittu, jos joku pahaa aavistamattaan onnea toivottaa. 

En ole ollut kyseisen asian suhteen taikauskoinen ja jos muut kalastajat pelkäävät onnentoivotuksia, olen aina avosylin ottamassa muidenkin toivotukset vastaan. Ohjatkaa vaan tänne kaikki, kiitos! Siksi blogin nimikin liittyy kalaonneen. Vai oliko se nimi virhe.. Ehkä jos ensi vuosi mennään kireillä siimoilla, niin vuoden päästä nähdään onko termi kalaonni todellisuudessa epäonni.  

Loppuun vielä kuva maailman kauneimmasta kalasta, taisi ollakin täällä jo aiemmin, mutta kyllä tätä jaksaa katsella! Raitapaita <3 

Ei se ihan vielä kanna...

Piipahdin laituripilkillä ja muutaman asteen pakkasen ansiosta laiturilla tuli mukava 'bon voyage' -tunne Matti Nykästä lainatakseni. Tuli siis elävästi pilkkireissut mieleen, kun sormista hävisi viiman takia tunto ja varpaatkin olivat ankkajäässä. Mutta pari tuntia kitrittelin ja kauemminkin olisin viihtynyt, ellei mitsu olisi kaasutellut rannassa.. Äkkiä nyt ne jäät, niin pääsee pilkkimisen lomassa kairaamaan reikiä=lämmittelemään, jos tulee kylmä.

Laituri oli tuttu ja turvallinen vierasvenelaituri muutaman kilometrin päässä. Pilkin laiturin päässä, koska laiturilla oli tällä kertaa ruuhkaa, muutkin havittelivat laiturin alusen asukkaita..  

Virittelin kaiun laiturille ja kaiussa näkyi jatkuvasti kalaparvia ja muutama isompikin viiva. Testasin noin kymmentä eri tasuria, joista osa oli pienvalmistajien kevennettyjä tasapainoja. Yksi "markettitasureista" oli merkiltään Lucky John, jonka pyrstölevyn tilalle olin vaihtanut pienen kalajigin pyrstön. Perukkeena oli vielä toistaiseksi teräsperuke, tarkoituksena olisi tehdä perukkeita tästä, kunhan ehtii…

Kalat olivat "evvk-tuulella". Heiluttelin tasureita hiljoo ja kovvoo, pinnassa, välivedessä ja pohjassa. Ei niitä kiinnostanut. Testasin uutta venepilkkivapaakin, ja sillä saa kyllä hyvän tuntuman tasuriin. Tekisi mieli vaihtaa kaikki pilkkivavat sellaisiin, mutta ensinnäkään ne eivät mahtuisi reppuun ja esim. morripilkinnässä pienempi vapa on hieman helpompi :) Mutta parhaiten ne soveltuvat isojen tasurien uittoon ja eiköhän pari vapaa riitä siihen hommaan, nopeastihan tasurin aina vaihtaa. Pakkanen kyllä saattaa aiheuttaa ongelmia, kun jo nyt muutaman asteen pakkasessa hyrräkelaan muodostui jäätä..

Saalis jäi yhteen pieneen haukeen, joka otti aivan pohjasta kahdeksasta metristä. Tarjosin siis useampia namuja, mutta loppujen lopuksi tuunattu (ja halvin) Lucky John antoi päivän ainoan kalan. Ehkä ne jigipyrstöiset tasurit toimivat, kuka viisas ne muuten keksi? :)