40 (teko)syytä, miksi kala ei syö

Kalasteltu on, mutta koko syksy on ollut hiljaista saaliiden suhteen. Heitellessä on siis ollut aikaa miettiä jos jonkinnäköistä asiaa, esimerkiksi sitä, miksi ne kalat eivät syö!? Tässä lista, johon olen kirjoittanut potentiaalisia syitä kalojen syömättömyydelle. Siitä on aina hyvä poimia jokin selitys MP-reissuille.

1. Kaloilla ei ole nälkä.

2. Vieheen väri on väärä.

3. Vieheen koko on väärä. 

4. Vieheen uinti on liian nopea.

5. Vieheen uinti on liian hidas.

6. Viehe ui liian pinnalla.
7. Viehe ui liian syvällä.

8. Siiman väri on väärä.

9. Siiman paksuus on väärä.
10. Kelausnopeus on väärä. 

11. Kelaaminen on liian monotonista. 
12. Ilma on liian aurinkoinen.
13. Ilma on liian pilvinen.
14. Ilma on liian sateinen.
15. Ilma on liian lämmin.

16. Ilma on liian kylmä. 
17. Vesi on liian lämmintä.
18. Vesi on liian kylmää.
19. Ilmanpaine on liian korkea.
20. Ilmanpaine on liian matala.

21. Ilmanpaine on liian tasainen. 
22. Ilmanpaine on liian jyrkässä nousussa/laskussa.
23. Ilmanpaine on liian loivassa nousussa/laskussa.
24. Tuulee.
25. Ei tuule.

26. Tuulee väärästä ilmansuunnasta.
27. On täysikuu.
28. On uusikuu.
29. On puolikuu.
30. Kuu on sirppi.

31. Paikka on liian syvä.
32. Paikka on liian matala. 
33. Vesi on liian kirkasta.
34. Vesi on liian sameaa. 
35. Vesistö on liian rehevöitynyt.

36. Pohjan muodot ovat liian tasaiset.
37. Pohjan muodot ovat liian epätasaiset. 
38. Pohja on liian pehmeä.
39. Pohja on liian kova. 
40. Et osaa kalastaa.

Jos/kun kalaa ei tule, onneksi on olemassa tämmöistä herkkua :)

Pekonilla höystettyjä haukipihvejä

Tulipas siis hommattua lihamylly, kun tarjouksesta sellaisen bongasin. En viitsinyt puolta omaisuutta laittaa myllyyn kiinni, koska käyttö on aika satunnaista. Löysin Electroluxin lihamyllyn alle 90 eurolla, joten pistin kärryyn ja toin kotiin.

Kalassa olen käynyt aina kun olen ehtinyt. Nyt olen ehtinyt aika useinkin, joten olen heitellyt ranteeni kipeiksi. Mutta kun ei malta olla poiskaan, jos pääsee. Tällä viikolla olen käynyt parina iltana heittelemässä, ei ehdi kauan olla, kun tulee jo hämärä. Eli talvi se tulla jolkottaa :)

Torstai-iltana käväistiin eräällä ponttoonisillalla, josta sain pihvien raaka-aineeksi reilun puolitoista kiloisen hauen. Perkasin kalan saman tien, niin ei tarvinnut tulla kotiin sotkemaan. Kotona irroitin vaan nahat, huuhdoin fileet ja pistin kylmään.

Sen jälkeen ehdin vielä lukea lempilehteäni, mulle ei muita "naistenlehtiä" tulekaan, kuin tämä :)

Perjantaina sain nauttia vapaapäivästä mukavasti rentoutuen. Lähdin siis kalaan. Haukipihvit kaipasivat vielä vähän lisää raaka-ainetta ja kovin odotuksin lähdin haukia narraamaan. Valkeisenlampi oli tuttuun tapaan nätti, mutta hiljainen. Ei tärppiäkään.

Ponttoonisilta oli viimeinen oljenkorsi ja pari haukea olikin kiinni, mutta se "ruokakala" sai taisteltua itsensä irti. Arvasinkin sen jo myöhästyneen vastaiskun aikaan. Paljon tuli erilaisia vaappuja ja lippoja kokeiltua, mutta ainoastaan vihreäsävyinen jigi antoi tärppejä. Ai niin, sainhan minä jigillä yhden kolmesataa grammaisen ahvenen, jonka piilotin haukipihvitaikinaan. Salainen ainesosa :)

Lihamylly on kyllä hyvä keksintö, melkein harmittaa etten ole sitä jo aiemmin hankkinut. Haukifileet menivät tosi nopeasti läpi ja hienonsin ne kahteen kertaan. Pistin fileet myllyn läpi vuorotellen pekonien kanssa.

Taikinamassaa tuli ihan reippaanlaisesti, kun kaivelin vielä pakastimesta kesällä pyydettyjä haukia lisäksi, yhteensä neljä haukea pistin massaan. Ja kolme pakettia pekonia :) Ohje Mika Vornasen haukipihveihin löytyy täältä, itse muokkasin ohjetta hieman, koska tein jauhottoman version taikinamassasta. Osan pihveistä kyllä leivitin tattarijauhoilla.

"Viinitonkka" kuvausrekvisiittaa ;)

Ajattelin, että lihamyllyn käyttäminen on vaivalloista ja hidasta, mutta todellisuudessa se oli pihvien tekemisen nopein osuus. Muutama tunti vierähti kokonaisuudessaan, pihvejä kun tuli vahingossa tehtyä lähes 70 kpl. Nyt ois ruokoo tarjolla :)

Kalastustaito on rikki

Ei ole muuta syytä enää tälle kalattomuudelle. Joka päivä olen käynyt kalassa, mutta munapataa on ollut ruokalistalla siitä huolimatta. Torstai-iltana töiden jälkeen kävin kolme tuntia heittelemässä. Pari paikkaa tuli testattua, joista toinen oli 400 metriä pitkä aallonmurtaja. Olin siis lähes keskellä Kallavettä, mutta silti onnistuin välttämään tärpit. 

                

Perjantaina aamulla kävin laituripilkillä, jossa vajaan kilon hauki kävi tasuria maistelemassa. Siihenpä jäikin aamupäivän tapahtumat. Perjantaina illalla käytiin muutama tunti heittelemässä vesisateessa "kalavarmassa" paikassa ja taas onnistuin nollatärpeillä koko illan kalastamaan. 

Lauantai-iltana perinteisen paikan testaus, joka ei ole kylläkään viikkoihin antanut kalaa. Eikä se paikka pettänyt tälläkään kertaa, 0 tärppiä. 

Sunnuntai-aamuna päätettiin testata ihan upouusi paikka. Muutaman heiton jälkeen pieni hauki kävi rannassa. 

Kalojen hiljaiselon vuoksi ajateltiin vaihtaa paikkaa tutummille vesille, mutta vielä ehdin yhden pienen tärpin saamaan. Kala olikin ihan outo tuttavuus ja googlen avulla tunnistettiin säyneeksi, kai :) Pitihän se kuitenkin kuvata ja punnita ennen vapauttamista, 710 grammaa. Mutta totta puhuen ei se hirveästi mieltä lämmittänyt, olisi edes ollut ahven.. 

                             

Aamupäivää oli vielä jäljellä, joten yksi paikka kokeiltiin vielä. Neljän tunnin jälkeen oli saaliina vain yksi kiloinen hauki. Hauki otti hologrammifoliolla tuunattuun lusikkauistimeen. Otin hauen kuitenkin mukaan, kun vihdoinkin sain lihamyllyn hommattua. Pääsee maistamaan haukipihvejä :) 

Viiden päivän putki takana

Kalassa on tullut käytyä, mutta aika huonoin tuloksin: MP-reissuja ja pieniä haukia. Viime perjantai-iltana testattiin vakiolaituri kaikuluotainten kanssa, mutta ainoa tapahtuma oli muutaman sekunnin kevennetyssä tasapainossa viihtynyt hauki. Vettä oli alla kahdeksan metriä ja olin juuri saanut kaikuluotaimen viritettyä ja lähdin laskemaan tasapainoa veteen, niin hauki tarrasi ihan pinnasta kiinni. Onneksi hauki irrotti rimpuilemalla itse itsensä, kun tarkoituksena oli vapauttaa kala kuitenkin.

Lauantai-iltana käväistiin mökkeilyn lomassa pari tuntia heittelemässä eräällä toisella vakiopaikalla, tyylipuhdas MP-reissu. Ei kerrassa mitään.

Sunnuntai-aamuna herätys oli vähän normaalia myöhemmin, kun aurinkokin nousi "vasta" kuuden jälkeen. Viisi tuntia ja kolme paikkaa, saaliina muutama hauki ja ahven. Tällä kertaa kaikki takaisin kasvamaan. Bete Lotto oli päivän ottipeli.

Alkuviikosta töiden jälkeen pientä rentoutumista virveli kädessä. Maanantai-iltana testattiin Valkeisenlampi, joka keväällä antoi pari kirjolohta. Lampihan sijaitsee keskellä kaupunkia, on vapaakalastusaluetta ja lisäksi siellä on vaikka mitä kalalajeja, mm. ahven, hauki, siika, särki, suutari, Siperian sampi ja silloin tällöin lampeen istutetaan kirjolohia. Kuulostaa hyvältä, mutta ei ne kalat sieltä niin helposti nouse. Ainakaan minulle. Maanantaina sain sentään yhden tärpin, eli toivoa on :)

Tiistaina heitettiin pieni reissu sillan alle, saaliina yksi kasvuaan jatkava hauki. Nätti ilma, mukavaa seuraa ja mahtava täysikuu, mitäpä sitä ihminen muuta voi toivoa. (No kaloja tietenkin!)

Talvi

Sehän on jo melkein täällä, kun syysflunssakin tuli sairastettua. Talvi on minun lempivuodenaika, koska silloin pääsee pilkille :)

Kalassa en ole nyt ehtinyt käymään valovuosiin, eli varmaan 10 päivään. Vieroitusoireet ovat olleet aika pahoja, joten on tullut pyörittyä Facebookin kalastusryhmissä. Youtubestakin löytyy ihan kivoja kalastusvideoita ja sitten on vielä Instagram. Onneksi some on täynnä silmänruokaa eli kalakuvia :)

Syksyt ovat olleet aika hiljaista aikaa kalastuksen suhteen. Lähinnä vaan odotellaan jäiden tuloa.. Mutta onhan tässä vielä muutama viikko (varmaankin) ihan potentiaalista heittelyaikaa. Syksykalastus vaatii vielä harjoittelua, kun en ole sitä harrastanut.

Nykyään puhutaan paljon vastuullisesta kalastuksesta ja on hyvä, että ihmiset joilla on tietotaitoa asioista, jakavat sitä eteenpäin. C&R kalastus on ainakin minulle vielä melko tuore termi, mutta tietenkin itselle tarpeettomat kalat vapautan. Mitään jättimörköjä en ole koskaan edes (vielä!) saanut, joten ne saaliit uivat edelleen jossakin. Ja alamittaiset päästän tottakai aina takaisin kasvamaan. Mutta jos Ahti suo, niin ruokakalat lähtee reppuun.

Loppuun vielä vähän kuvia viime keväältä, kyllä nuo elektroniikkalaitteet pikkuisen helpottavat pilkillä käymistä. Aamulla tarkistan aina säätiedot ja oon tykästynyt "nousevaan käyrään" eli siis nousussa olevaan ilmanpaineeseen :) Mulla vaan on ollut parempi tuuri kalojen suhteen aina nousevalla ilmanpaineella. 

Karttaselain helpottaa jäällä liikkumista ja paikkojen etsimistä, ja kaikuluotaimella voi sitten varmistaa, että ollaan suunnilleen oikeassa kohdassa. 

Ja kävinhän minä kerran pilkkikisoissakin viime talvena, tuli semmoinen siika että! Ja siis siikasarjan voitto irtosi sillä kilpailun isoimmalla siialla. Jännä juttu, että se siika oli myös minun elämäni pienin siika, reilu 200 grammainen.