Verta, hikeä ja onnen kyyneleitä

Tulihan sieltä vihdoin jotain kerrottavaa blogiin. 

Tänään aamulla herätys oli puoli kuudelta, koska lähdimme 40 kilometrin päähän kalaan, tarkemmin sanottuna Sotkanselälle. 

Oltiin katseltu kartasta potentiaalisia paikkoja valmiiksi. Suunnitelmat menivät uusiksi kun määränpää läheni, sillä emme päässeetkään autolla sinne, minne alunperin suunnittelimme auraamattoman tien vuoksi. Jouduttiin myös unohtamaan kartasta katsotut pelipaikat. 

Lopulta päästiin erästä metsäautotietä noin 300 metrin päähän rannasta. Se oli "ota tai jätä" -tilanne, ja koska sinne asti oltiin jo ajettu, ei muuta kuin kamat ahkioon ja metrin hankeen rämpimään. Matka rantaan kesti ehkä puoli tuntia ja hiki oli aikamoinen, kun vihdoin päästiin jäälle. 

Jäällä karttaselain auki, syvyyskäyriä katselemaan ja niiden avulla suunnistamaan kohti potentiaalisia paikkoja. Porukka jakaantui kahtia ja minä lähdin yksin toiseen suuntaan kuin muut. Tuli vaan joku tunne, että tuonne. Vettä oli alla viisi metriä ja katsoin kartasta erään yhdeksän metrin montun, jota kohti lähdin. Tein reikiä matkan varrelle, mutta kaloja ei näkynyt. Syvyys ei meinannut millään kasvaa, koko ajan viittä ja kuutta metriä. Kuulin viikolla vinkin, että Sotkalta oli noussut kuha kahdeksasta metristä. En kuitenkaan saanut mitään tarkempia koordinaatteja ja Sotka on aika laaja käsite. 

Vihdoin syvyyttä alkoi tulla lisää ja päätin kokeilla vajaasta kahdeksasta metristä. Kalarosvo avantoon ja pohjassa näkyikin heti kalaa. Kalat nousivat tasurille, mutta eivät tärpänneet vaan painuivat takaisin pohjaan. Sain kännykkään viestin ja nostin tasuria vähän ylemmäksi siksi aikaa, kun katsoin puhelinta. Kun tasuri oli paikallaan, taas nousi kaloja pohjasta. Eivät vaan ottaneet.

Nostin tasurirasian jäälle ja päätin kokeilla kaikki värit läpi. Ensimmäiseksi pistin Sillin ysin kiinni ja laskin tasurin pohjaan. No eikös taas kännykkä piipannut, joten nostin tasurin pari metriä pohjan yläpuolelle. Tasuri oli ihan paikallaan sen ajan, kun räpläsin puhelinta, ja kohta lähti viiva pohjasta. Nopeasti otin tukevan otteen ongesta, sillä viiva tuli kohti. Kala ui suoraan tasurille ja tärppäsi, ei tarvinnut muuta tehdä kuin vastaisku. Minulla on hyrräkelallinen venepilkkivapa, jossa on kuitusiima ja ongella saa tehtyä tosi hyvin vastaiskun. Ohjasin kalan avantoon ja nostin ylös perukkeesta. Kala oli hyvin kiinni ja tuli tosi helposti jäälle. Kyllä minä huusin ja pompin sen jälkeen! Siinä melkein onnen kyynel vierähti poskelle, vaikkei se mikään jättiläiskala ollutkaan. Kuitenkin minun suurin kuha, ennätys parani vain muutaman kymmenen grammaa, mutta parani kuitenkin. Kala oli myös suurin pilkkikalani, 1,74kg ja 55cm. Lyhyt pullukka :)

Kuha nousi jäälle kello 10.30

Minun huuto kaikui joka paikkaan ja niinpä muukin porukka tuli hetkessä minun luo hottipaikoille. Olisiko pitänyt olla hiljaa ja kaikessa rauhassa jatkaa pilkkimistä, kun kaloja kerran alla oli? Kohta ympärille ilmestyi reikiä ja kaikki yrittivät saada kuhan omaan pilkkiinsä. Siltä paikalta ei kuitenkaan enää kuhia noussut, ainoastaan joitain ahvenia.

Eilen epäilin Ahdin unohtaneen minun syntymäpäiväni, mutta se muisti vaan päivän väärin. Ihana synttärilahja. Tänään tuli myös toinen kuha, mutta se oli alamittainen ja lähti takaisin kasvamaan. Lisäksi sain hauen ja ahvenen. Hyvä kalapäivä ja kaloja näkyi alun vaikeuksien jälkeen kaiussa paljonkin. 

Reissu oli rankka ja kävelyä tuli paljon. Alun metsässä tarpomisen jälkeen ajattelin, että jos joskus joku ansaitsee kalan, tänään se olisin minä. Reikiä tuli tehtyä aikamoinen määrä ja tuplana tietenkin, koska kaiulle teen aina oman avannon. Lisäksi sain kuhasta haavoja käsiini ja sormet vuosivat verta koko päivän, tasurirasiat ja onget olivat ihan veressä. Joku keksi joskus nimityksen pilkkihullu, se kyllä sopii minuun täydellisesti.

Tuli muuten älyttömän paksut fileet tästä köllikästä, ei meinannut fileerausveitsi riittää. Joko tässä pitää hommata suurempi veitsi tulevia reissuja ajatellen? ;) No totta puhuen tämä kala riittää minulle taas piiiiitkäksi aikaa, jaksaa helposti pilkkiä tyhjää muutaman viikon.

Miksi kala syö arkisin?

Hyvin jännä juttu, että matiketo kalat ovat nälkäisiä ja netti on pullollaan kuvia isoista ahvenista ja kuhista. Sormet syyhyten odotan viikonloppua, jotta pääsen itsekin apajille.

Vihdoin kun vapaapäivät koittavat, niin sama vanha kaava: kalat ovat kylläisiä. Onko niiden pakko syödä juuri silloin, kun minä olen töissä? Eikö kivempi olisi herkutella ja mässäillä viikonloppuisin? Minulla olisi tarjolla vaikka mitä herkkutasureita ja makoisia kärpäsen toukkia ja vieläpä kotiinkuljetuksella. Eikö kuulostaisi hyvältä diililtä?

Rivien välistä varmaan pystyi lukemaan tämän päiväisen reissun saalismäärät. Vajaa kuusi tuntia kovaa yrittämistä ja kalojen etsimistä. 

Turhaan, aivan turhaan. Paitsi sainhan minä liikuntaa, raitista ilmaa ja kokemusta. Niillä vaan ei lähde nälkä. Välillä olisi mukava syödä tuoretta kalaa. Onneksi en ole ammattikalastaja, aika hiljaista olisi palkkapäivinä.. 

No vielä on onneksi vapaata jäljellä, huomenna suuntaan Sotkanselälle ja sunnuntaina eräälle lammelle. Niistä raporttia myöhemmin. Ja ensi viikolla blogissa on luvassa pieni arvonta, olkaahan kuulolla :)

Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää

Eilen pakkasmittari näytti -22, mutta koska olin töistä vapaalla, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä pilkille. Paikaksi valikoitui tuttu metsälampi keskellä korpea. Oltiin jäällä ennen yhdeksää. En ottanut omaa kairaa mukaan ollenkaan, kun matkassa oli kaira+porakone-yhdistelmä. Se oli ihan hyvä idea, sillä jäätä oli tullut ihan hirveästi sitten viime reissun. 

Jäälle satanut lumi ja sen alla ollut loska olivat muuttuneet jääksi. Eihän se varmastikaan teräsjään vahvuista ole, mutta ihan yhtä raskasta se on kairata. Minulla on Mora Nova kaira ja terä meinaa pakkasillla jäätyä. Tai siis ei meinaa, vaan jäätyy. Sitten kun yrittää kairata reikää, niin terä pyörii tyhjää. Kovilla pakkasilla kairaa kannattaakin pitää pilkkimisen aikana avannossa, niin terä pysyy sulana.

Kaloja tuli eilen heikosti, vain muutama ahven. Lampi on ihmeellinen, kun sekä ahvenet että hauet ottavat vain morriin. Ja morrin on oltava kiiltävä. Tasureita voi ihan huoletta siellä uittaa ilman pelkoa tärpeistä. Eilenkin jäälle nousseet ahvenet tulivat Kuusamon kirpulla, ronkeleita kaloja..

Olen pitänyt pilkkireissuilla mukana ruokatermosta ja useimmiten täyttänyt sen hernekeitolla. Se on helppo ja nopea aamulla tehdä ja onhan se hyvääkin. Se on myös helppo syödä eli juoda jäällä, teen siitä aina sen verran ohutta, että sitä ei tarvitse lusikoida. Lämmin ruoka -20 pakkasessa maistuu kuulkaas aika hyvältä :) Ainoa huono puoli termoksessa on se, että se on hiton kylmä. Ei tee mieli koskea siihen ollenkaan, kun teräksinen pinta on ihan jäinen. Ja tietenkään korkkia ei saa auki hanskat kädessä, vaan joutuu palelluttamaan sormensa sitä avatessa.. 

Tänään minua kutsui Kallavesi. Ilma oli lähes trooppinen, vain miinus kymmenen! Ei tunnu missään! Tai vähän varpaissa ja sormissa kyllä tuntui.. mutta piis of keik eiliseen verrattuna.

Kaiku oli aika hiljainen koko päivän, muutamia viivoja sain pohjasta irtoamaan ja kaksi niistä oli sulkavia :) Tai lahnoja, en ole ihan varma eikä hirveästi kiinnostakaan, eivät ole kohdekalalistalla kovin kärkipäässä.. 

Yksi vähän parempi viiva irtosi myös pohjasta, kun uitin Kalarosvoa. Viiva tuli suoraan tasurille ja iski kiinni. Tärppi oli ihan tajuton! Ja koska tiesin paikasta tulleen isoja ahvenia, ajattelin jättipotin viimein osuneen minulle. Kelasin kalaa ylös ja ohjasin kohti avantoa. Pian sain kalan jäälle eikä se todellakaan ollut jättipotti, ennemminkin rosvosektori. Pieni ja todella vihainen hauki. Rimpuili kuin väkkärä eikä sitä meinannut saada asettumaan mitenkään. Jostain se oli suuttunut minun tasurille. Hauki pääsi kotiinsa kasvamaan ja rauhoittumaan.

Reilut viisi tuntia riitti minulle tänään jäällä, tottakai olisin kauemminkin viihtynyt, jos kaloja olisi tullut. Nykyään yllätyn enemmän siitä, jos satun saamaan kalan, kuin kalattomista reissuista. Mutta eihän se kalan saaminen enää tuntuisi miltään, jos niitä aina saisi :) 

Artikkeli Luonnossa-verkkolehdessä

Sain Luonnossa-verkkolehdestä kysymyksen, kirjoittaisinko lehteen pienen artikkelin. Suostuin tottakai ja aiheeksi valikoitui nainen kalassa. Artikkeli löytyy täältä. 

Sivun lopussa saattaa näkyä tuttuja kuvia =)

Viikonloppu se taas kolkuttelee ovella, joten pääsee jäälle nautiskelemaan kirpeästä pakkassäästä. Rentouttavaa viikonloppua kaikille! Stressihän lähtee kalassa kaikkein parhaiten, kokeilkaa vaikka. Ja kokeilkaa, vaikkei stressiä olisikaan ;) 

Puoli kiloa päivässä

Tänään oli ihana ilma jäällä ja siellä vierähtikin useampi tunti. Keli oli nollassa ja pystyin pilkkimään koko päivän ilman hanskoja palelematta. Matka kohdistui tänään pienelle lammelle paikkaan X.

Laskin pilkin veteen vaille yhdeksän ja ehkä 10 minuuttia sen jälkeen sain päivän ensimmäisen ja isoimman ahvenen. Ei vieläkään mikään jättiläinen, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa. Ahvenella oli painoa tasan 500g. 

Vaikka olenkin nykyään aika vannoutunut tasureiden uittaja, pienillä matalilla lammilla on pakko vähän poiketa periaatteistaan, jos mielii saada kalaa. Tänäänkin oli ihan turha tasureita uitella, niillä ei ollut kaloihin mitään vaikutusta. Pieni morri taas sai koko ajan huomiota kaloilta.

Omasta morrirasiasta löytyy muutamia Kuusamon Kirppuja ja isoimmat mallit niistä ovat verrattavissa kooltaan mikrotasureihin. Kirpuissa on hyvät koukut, joissa kala pysyy hyvin kiinni. Monesti morri irtoaa kalan suusta joskus liiankin helposti, mutta Kirpuissa väkänen on tarpeeksi iso, joten kala pysyy kiinni. Tänään minulla oli välillä jopa vaikeuksia irroittaa kaloja morrista, niin hyvin ne olivat kiinni. 

https://kauppa.kuusamonuistin.fi/fi/kirput/kirppu/kuusamon-kirppu-1/kirppu-1-c-bl

Tänään lammelta nousi myös vähän pienempää ahventa, keskikooltaan noin 200g. Onhan tuota jo aika monta tyhjää reissua takana, joten kiitos Ahti tästä. Isoin ahven oli varmaan meinannut joutua jonkun isomman kalan suupalaksi joskus, oli aikamoiset jäljet molemmissa kyljissä ja selkäevä melko pahasti vaurioitunut. 

Eilenkin tuli käytyä pilkillä, mutta se oli puhdas mp. Kalat olivat kadoksissa. Kuvattiin eilen pieni videopätkä veden alta ja saatiin yksi sinttiahven "nauhalle". Tänään kuvattiin myös pieni pätkä vedenalaiskuvaa ja mitä kaikkea siellä näkyikään, selviää myöhemmin Fish me luck -facebook-sivuilla.

https://www.facebook.com/fishmeluck1

Lasten kanssa pilkille

Lapsia on aika hankala saada mukaan pilkille, jos heillä ei ole (vielä) kalastusriippuvuutta. Mutta pienin askelin heitä voi yrittää koukuttaa kalastukseen. Pilkilllä voidaan aloittaa ihan perusasioista, kuten tasuroinnista ja kaikuluotaimen käytöstä. Vitsi vitsi :) 

Mutta totta puhuen, kaikuluotainta voi hyödyntää innostuksen syntymisessä. Nykyään kaikennäköiset ruudut ja näytöt ovat arkipäivää lapsille ja nuorille, toki aikuisillekin. Ja samoiten pelaaminen kuuluu useiden lapsien aktiviteetteihin. 

Kalastuksen opettaminen pelillistämisen keinoin, miksipä ei? Kaikuluotainta voi aivan hyvin verrata pelikoneeseen, mutta pelaaminen tapahtuu reaaliajassa ja palkinnoksi voi saada ihan oikean palkinnon. 

Varmaan kaikuluotailu koukuttaa aikuisiakin osittain juuri sen vuoksi, että siinä "kilpaillaan" kalaa vastaan ja erän lopussa parempi voittaa. Onko ihmisen sitten reilua kilpailla kalaa vastaan? No on: useimmin kalat voittavat, vaikka meillä ihmisillä isommat aivot onkin.

Lasten pilkkimiseen liittyvää kuvamateriaalia tulossa lähiviikkoina, kunhan olosuhteet jäällä paranevat. 

Päivä luonnon kuntosalilla

Olj rummaattanna sattoo helekatimmoese miärä lunta. Eli oli taas tullut lunta aikamoinen määrä. Se näkyi ja tuntui, kun suunnattiin korpeen pilkille. 

Valittiin kohteeksi eräs pieni lampi muutaman kymmenen kilometrin päässä Kuopiosta, jossa huhujen mukaan olisi pitänyt olla kalaa. No ei ollut. Mutta kunto nousi kohisten, kun parin sadan metrin matkaa tehtiin puoli tuntia. Ei ollut kuin polviin asti lunta. 

Kukonlaulun aikaan..

Sama lumimäärä odotti tietenkin myös jäällä. Ja jään ja lumikerroksen välissä oli toki myös loskakerros, joka kiinnitti lumen mukavasti ahkion pohjaan. Mitä tälle voi tehdä? Kynttilä ei toiminut, toimiiko suksivoiteet? Tässä bisnesidea jollekin Pelle Pelottomalle, olen ensimmäinen asiakas.

Jäällä ei hirmu nopeasti päässyt etenemään, tuntui kuin olisi vetänyt rekka-autoa suossa. Onneksi koko ajan ei tarvinnut vetää ahkiota, vaan sai pysähtyä tekemään reikiä jäätyneellä kairalla. Tietenkin sitä ennen piti etsiä jään pinta sen hirveän lumimäärän alta. Ja lunta tuli koko ajan lisää, vaakatasossa. 

Korpilampi oli pieni eikä kalaa löytynyt, joten tehtiin vielä pieni reissu eräälle järvelle. Ensin kuitenkin piti palata ylämäkeä pitkin autolle. Se matka kesti ja kesti ja kesti.. Mutta autolle päästiin ja hurautettiin uuteen paikkaan. Lunta oli saman verran toisessakin kohteessa ja eikun roudaamaan ahkiota jäälle. Kalaa ei löytynyt kakkospaikastakaan ja taitolaji se on tämäkin: naisella munat pataan.

Huomisen vapaapäivän kunniaksi pitää vielä käväistä pilkillä, vaikka säätiedotus lupailee aika kovaa pakkasta. Ja tuulen ansioista se tuntuu -25 asteiselta, eipähän ainakaan tule hiki. Tiedossa on siis samanlaista kuntoilua kuin tänäänkin, mutta kovassa pakkasessa ja tuulessa. Tuskin maltan odottaa :)

Ahti koettelee

Vaikeita ja kylmiä ovat pilkkireissut olleet. Eilen alkoi jäällä naurattamaan, että olenko minä hullu, kun tämmöisessä tuulessa, tuiskussa ja kovassa pakkasessa kalastan. Tai "kalastan", oikeastaan se oli tasureiden huljuttelua aivan tyhjässä Kallavedessä. Kilometrejä kertyi ja reikiä kairasin taas kädet hapoilla. Mutta mitään ei löytynyt.

Tyhjää.

Pakkasta oli paljon ja jään päällä oleva loska jäätyi ihanaksi jäämöykyksi ahkion pohjaan. Naureskelin vaan, kun kävelin takaperin puolen kilometrin päässä olevaa rantaa kohti. Tuuli niin kylmästi, että ei kärsinyt etuperin kävellä tai naama olisi jäätynyt. Ahkio painoi sata kiloa. Mutta edelleen tykkään kalastuksesta, onhan se kiva, että rakas harrastus saa hymyn huulille :)

Toissapäivänäkin Ahti vähän koetteli, kun lammelle mennessä tiellä oli puu. No se ei meitä onneksi paljon hidastanut. 

Tänään käytiin taas testaamassa Kallavettä. Uusi paikka ja uudet kujeet. Tai oikeastaan pari uutta paikkaa. 

Kassialman uudet seikkailut

Suuntasin erään pienen lahden suulle, jossa karttaselaimen mukaan oli 7m vettä. Pilkin koko päivän isoilla tasureilla ja tässä kyseisessä paikassa uittelin Kalarosvoa. Näin kaiussa koko ajan pohjassa jotain elämää, mutta mitään ei sieltä noussut. En kuitenkaan malttanut vaihtaa paikkaa, koska tiesin siellä olevan kaloja. Sen kerran kun kaiulla jotain löytää, niin pitää nautiskella tilanteesta.

Uitin tasuria pohjan lähettyvillä ja lähdin värisyttäen nostamaan ylöspäin. Kalat eivät vaan seuranneet. Kun olin semmoiset puoli tuntia samassa paikassa tasuria huljutellut, sain vihdoinkin pari viivaa irtoamaan pohjasta. Nostin tasurin noin 5,5 metriin ja pidin paikallaan, ja viivat tulivat kohti. Kohta vapa taipui ja ai että se tuntui ihanalle. Jäälle nousi ahven, ei iso, mutta kelpasi kovien koettelemusten jälkeen. Ahvenella oli pituutta vähän yli 30cm.

Laitoin Kalarosvon takaisin veteen ja vein pohjan lähelle. En saanut siihen enää tärppejä. Kokeilin muitakin tasureita, mutta ilman tulosta. Kaloja kyllä nousi viehettä katsomaan, mutta eivät napanneet. 11cm Valio oli ainoa, johon joku kävi vielä ihan kunnolla repäisemässä, mutta ei tarttunut yksihaarakoukkuun. Pitää ehkä vaihtaa kolmihaarakoukku siihen.

Kovalla pakkasella pilkkipöntön päällä on vähän vilpoinen istua, joten mukavuudenhaluisena keksin laittaa siihen palan lampaantaljaa. Toimii :) 

Ilmapaine muuten sojottaa tänään tosi jännästi ylöspäin.

Arvatkaapas kuka paistaa tänään ahvenfileet leivälle. Tätä on odotettu, pitäiskö ihan kuohuvat poksauttaa kalan kunniaks ;) 

Naispilkkijän vaatetus

Tipunen jäällä

Ajattelin tehdä kirjoituksen omasta pukeutumisestani pilkkireissuilla ja nimen omaan niiden kylmempien kelien varustuksesta, joten esittelen tässä yhden esimerkin naisten pilkkivaatteista. Etsin viime talvena itselleni pilkkihaalaria, mutta naisille on tarjolla tosi vähän vaihtoehtoja. Ja ne mitkä ovat tarjolla, näyttävät 80-luvun lasketteluhaalareilta. 

Ne naisten mallit, joita itse katselin, olivat hinnaltaan vain muutamia kymppejä, joten en usko, että ne ovat laadultaan ja lämmittävyydeltään erikoisen hyviä. Vietän jäällä tosi paljon aikaa talvisin ja pilkin oikeastaan kaikissa keleissä. Siksi varusteiden pitää olla niin hyvät, että niillä pärjää useamman tunnin jäällä. 

Miehille oli tarjolla vaikka millä mitalla eri vaihtoehtoja ja asut myös näyttivät hyville. Kokeilinkin muutamia yksi- ja kaksiosaisia miesten asuja pienimmässä koossa, mutta ne olivat liian reiluja, vaikken mikään pieni ole itsekään. 

Tavoitteena oli löytää ennen kaikkea lämmin yksi- tai kaksiosainen asu pilkille. Joko ihan perinteinen pilkkihaalari tai sitten kelluntahaalari tai -takki. Loppujen lopuksi löysin Baltic Top Float kelluntatakin, joka on ollut todella hyvä ostos. Vaikka takki onkin kelluttava, sen kanssa pystyy toimimaan ihan normaalisti pilkillä. Kyllähän kellukkeet tuntuvat joissain tilanteissa takin sisällä, mutta takki on verrattavissa tosi paksuun toppatakkiin. Käytän takkia lämmittävyyden vuoksi koko talven pilkkireissuilla, vaikka ihan keskitalvella kelluntatakkia ei varmaan tarvitsisi. 

Kuva lainattu marinekauppa.com

Valitsin M-kokoisen takin, joka on tarkoitettu 70-80kg painaville, vaikka en ihan niin paljon painakkaan. Kokeilin takkia myös koossa S, joka oli 60-70kg painaville, mutta sen alle minulla ei olisi mahtunut tarpeeksi vaatteita. Se tuntui kilttanalle jo ohuella puserolla. Olen ollut takkiin tosi tyytyväinen ja takki pitää hyvin vettä ja tuulta. Takin kelluntaominaisuuksia en ole onneksi vielä päässyt testaamaan.

Toppahousuiksi hankin Erätukun North Sky tuulen- ja vedenpitävät housut, malli Wintry Lady. Housuissa on tarroilla kiinnitettävät henkselit, jotka saa nopeasti irroitettua esim. vessassa (=kuusen juurella) käyntejä varten. 

Pilkillä tulee usein istuttua selkä tuuleen päin, joten housuja hankkiessa kannattaa kiinnittää huomiota tarpeeksi korkeaan vyötäröön selän puolella. Istuessa takki yleensä vähän nousee, joten viima pääsee selkään. Näissä kyseisissä housuissa vyötärö on erittäin hyvä, eikä selkä pääse paleltumaan istuessakaan.

                                                                                               Kuva lainattu eratukku.fi

Moni on varmaan törmännyt termiin kerrospukeutuminen ja se onkin paras vaihtoehto pakkaseen lähtiessä. Olen hankkinut itselleni Skhoop-merkkisen merinovillaisen aluskerraston ja alimmaiseksi laitan kyseiset kalsarit ja kalsaripaidan :) Omistan myös toiset merinovillaiset välihousut ja kovimmilla pakkasilla pistän myös ne toppahousujen alle. 

Kuva lainattu skhoop.pl

Aluskerrastoa hankkiessa kannattaa kiinnittää huomiota paidan pitkään helmaan ja pitkiin hihoihin. Korkea, vetoketjullinen kaulus on myös hyvä lisä. Peukalon reiät pitkissä hihoissa ovat kätevät ja koska olen pilkillä lähes aina ilman hanskoja, hihat lämmittävät mukavasti.

Kerraston on hyvä olla hieman väljä, jotta ihon ja vaatteen väliin jää "ilmakerros". Myös välikerroksiin tulevien vaatteiden kannattaa olla hieman reiluja, jotta ilma kiertää kerrosten välissä. Liikkuminenkaan ei ole niin tönkköä, kun vaatteet eivät purista.

Merinovillaisia aluskerrastoja saatetaan mainostaa merinovillan nimellä, vaikkeivät ne olisikaan 100% merinovillaa. Asia kannattaa tarkastaa merinovillaisia vaatteita hankkiessa.

Aluskerraston paidan päälle laitan ohuehkon villapaidan ja sen päälle laitan lisäksi vähän paksumman villapaidan. Vaikka vaatetta onkin paljon, niin silti liikkuminen, pilkkiminen ja kairaaminen sujuvat hyvin, koska vaatteet eivät ole tiukkoja eivätkä purista mistään. Villapaitojen päälle laitan fleecetakin ja sitten kelluntatakin. Päällystakissa kannattaa ehdottomasti olla hyvä huppu ja korkea kaulus, jotta tuulisella kelillä voi istua selkä viimaan päin.

Kenkiin ei kannata tunkea liian paksulti sukkia tai varpaat paleltuvat paljon helpommin. Itse tein alkuun sen virheen, että laitoin parit villasukat päällekkäin ja ihmettelin, kun varpaat olivat aina ihan jäässä. Minulla on pilkkikenkinä Muck bootsit ja pidin niiden kylmänkestävyyttä yliarvostettuna, kun omat varpaat olivat tunnottomat jääkalikat. Jätin sitten toiset villasukat pois ja nyt varpaiden ja kengän kärjen väliin jää hieman tyhjää tilaa. Varpaat pysyvät paljon paremmin lämpiminä. 

  

Voin kyllä suositella yhden talven kokemuksella Muck bootseja. Minulla oli aiemmin samantyyliset kengät, mutta halpisversiot, ja ne olivat kylmät, koppurat ja epämukavat jalassa. Halpisversioilla ei voinut kyykistyä, kun varret olivat niin jäykät. Myös kävely oli tosi hankalaa, kun varret eivät taipuneet. Ne saivatkin lempinimen "virtahevon jalat" :) 

Muck bootsit ovat tosi miellyttävät jalassa ja niillä pystyy helposti kävelemään pidempiäkin matkoja. Tai helposti ja helposti :) Varmaan varrettomilla kengillä olisi helpompi kävellä, mutta semmoiset eivät lämmittäisi ollenkaan. Muck bootsien pohjat ovat pitävät ja uskallan ihan reippaasti kävellä lumettomallakin jäällä. Omat Muck bootsini ovat kokoa 42 ja oma jalkani on kokoa 40. Kenkä ei kuitenkaan ole yhtään liian iso villasukan kanssa, kärkeen jää juuri sopivasti ilmaa ja varpaat pysyvät lämpiminä.

Lammella

Olo on kuin uitetulla koiralla. Päivä vierähti pienellä lammella ja aamupäivällä alkoi satamaan räntää, jota satoi loppureissun ajan. Kotiin palatessa kaikki vaatteet olivat märkiä, vaikka päällimmäisenä oli vedenkestävät ulkovaatteet. Eipähän nekään mahdottomia vesimääriä kestä.

Sain vinkin eräästä pienestä lammesta, jossa on suurimmalta osin vain reilu metri vettä, mutta kuulopuheiden mukaan siltikin isoja ahvenia. Aamulla oltiin vaille yhdeksän jäällä. Lammella tehokkain peli on kuulemma pieni morri. Niitä minulla ei hirveästi ole, joten pistin veteen Muuttorannan Petrin pienen kevennetyn ahvennahkaisen tasurin. Vettä oli alla 1,5m.

Pari minuuttia ja vavassa tuntui hirveä tärppi. Aloin nostamaan kalaa ylös ja sain sen avantoon asti, jolloin totesin sen todella isoksi ahveneksi. Samalla hetkellä kala irtosi. Ai että sattui sieluun. Kädet tärisivät vielä pitkän aikaa tapahtuman jälkeen. Sen jälkeen uskoin, että lammessa on isoa kalaa.

Vähän aikaa myöhemmin muutaman metrin päässä omalta avannolta nousi jäälle 780g ahven, joka pääsi takaisin jatkamaan eloaan. Lisäksi pieneltä alueelta tuli 600g, 500g ja useita alle puolikiloisia kölliköitä. Pieniä sinttejä ei lammessa juuri ollut. 

Minä en saanut fileahvenia tänään ollenkaan jään päälle. Pilkin pääasiassa tasureilla ja muiden saamat ahvenet tulivat morreilla. Ehkä pitää nöyrtyä ja lähteä morrikauppaan, kun näköjään on paikkoja, joissa toimii vain ne pienet vehkeet.. Voihan se olla, että tänään en olisi samanlaisella ottimorrilla saanut itse kuitenkaan mitään. Mutta siinähän se jännitys monesti piileekin, että kenellä on kireimmät siimat juuri sillä kerralla. Tuuriakin pitää olla matkassa, että iso körmyniska tarttuu juuri omaan vieheeseen.

Lammessa on haukiakin, mutta vaikka uittelin tasureita viisi tuntia, sain vain yhden hauen tärpin tasuriin. Hauki oli niin pieni, että toivoin sen karkaavan ja lähtihän se avannon reunalla onneksi peruuttamaan takaisin. Viereisillä avannoilla nousi haukiakin ja milläpä muilla, kuin morreilla. Outoa. Ensi kerralla kun tuolle kyseiselle lammelle suuntaan, omasta rasiasta löytyy pari kuparin väristä morria. 

Toinen asia mikä tänään hämmästytti, oli isojen ahventen syönti, vaikka keli oli niin huono ja ilmanpaine matalalla. En olisi aamulla uskonut, että iso ahven on syönnillään. Niin vain kuitenkin söi. Ainakin toisilla. Ilmanpainekäyrä näytti iltapäivällä tältä. 

Huhuu kalat, missä olette?

Muutaman päivän pilkkimaratonin ehdin vetäisemään ennen loman loppua. Nyt on kolme päivää takana ja en minä niitä kaloja vaan löydä. Kallavesi on vaikea. Lammet ovat siitä mukavia, että ne ehtii päivän aikana tutkimaan kokonaan. 

Käsien kairauslihakset alkavat olla hapoilla vaikkei jäätä vielä paljon olekaan. Niin paljon on tullut reikiä tehtyä. Ja enhän minä ole niitä veivauslihaksia käyttänyt ainakaan puoleen vuoteen. Jospa se tästä taas lutviutuu, kun kausi pääsee vauhtiin.

Olen nyt tykästynyt isoihin tasapainoihin enkä malta oikein muita uitellakaan. Saalista kyllä saattaisi tulla enemmän, jos ottaisin "pienemmät vehkeet" käyttöön. Tänään myönnyin kokeilemaan pystypilkkiä pariin otteeseen, mutta sekin oli 11cm Valio, jota uittelin 15 metrissä. Ja pikkuisen uittelin mikrotasureitakin, ne ovat minun lempivieheitä, joten eihän niitä passoo hylätä. Miksotasuriin nappasi eilen kauden ensimmäinen kala :) 

Aamuisin ei pääse ihan kukon laulun aikaan lähtemään, koska on niin hämärää. Tänä aamuna Kallavesi näytti kahdeksalta tältä, nopeasti päivä kuitenkin valkenee. 

Ihmeellistä, miten nopeasti aika menee jäällä, vaikkei kaloja tulekaan. Olen säätänyt kaiusta herkkyyden aika pienelle ettei tarvitse katsella mahdollisia pikkusinttejä. Osittain siksi kaiku oli tyhjää täynnä tänään. Yritän etsiä isompaa kalaa ja mielellään filekoon ahventa. Kuhat ja hauetkin kelpaisivat :) 

Vaikka tänään oli saaliiton päivä, odotan innoissani jo uutta reissua. Kai se Ahti joskus jotain suo.. Ajatuksissa on nyt tänä talvena testailla ja etsiä uusia paikkoja Kallavedeltä, eikä mennä aina samoihin monta kertaa koluttuihin paikkohin, joista yleensä tulee vaan kukkoahventa, jos sitäkään.

Joko on muilla pilkkikausi aloitettu ja onko kalaa tullut?