Oma vene kullan kallis

Oi että minä olen onnellinen tuosta Puattisesta, vaikka se onkin aika vanha ja aika käytetty. Meidän käyttöön kuitenkin ihan täydellinen, eikä tarvinnut omaisuutta siihen sijoittaa. 

Tänään oli the päivä, eli Puattinen kastettiin Kallaveteen. Eilen vielä säätiedotus näytti pahalle: harmaalle, kylmälle, tuuliselle ja märälle, mutta onneksi keli olikin tosi hyvä. Pieni tuuli ei haitannut, sillä vettä ei satanutkaan reissun aikana. Paksut pilkkivaatteet lämmittivät mukavasti ja kyllähän tuolla vesillä viihtyisi vaikka kuinka kauan…

Kaksi ummikkoa selvisi ensimmäisestä päivästä yllättävän hyvin, ei mitään suurempia ongelmia ollut :) Minäkin opin jopa pikkuisen hurruuttelemaan Puattisella. Mutta vain hissukseen, semmoisella 10km/h nopeudella. Jännitti siltikin. Kartan seuraaminen oli vähän vaikeaa, kun on tottunut vähän toisennäköiseen karttaan (Karttaselain, jota käytän puhelimessa). Pikkuhiljaa tuota plotteriakin oppii käyttämään.

Ja se kaikuluotain, ai että :) On muuten hyvä ja tarkka puolikkaan päivän kokemuksella. Yhdistelmälaitteeeksi hankittiin siis Garminin EchoMAP 50dv ja oikea valinta tehtiin ;) Tänään kun vihdoin päästiin vähän kauemmaksi rannasta, niin pitkän odotuksen jälkeen pääsi viimein tipauttamaan vertsujigin veneen alle. Omasta veneestä, uskomatonta. Noh, istuin kaiun vieressä ja aloin katselemaan näyttöä, että mikähän herkkyys siinä mahtaa olla päällä ja että miltä se oma jigi luotaimessa näyttää.

Venepilkkivapa oli vasemmassa kädessä ja oikealla painelin nappeja. En saanut jigiä näyttöön ja yritin muutella herkkyyksiä sun muita säätöjä. No perskules, hirmuinen tärppi tuli ihan puskista ja vapa vasemmassa tietenkin. Peli oli menetty jo siinä vaiheessa, kun vastaiskusta ei ollut tietoakaan. Vapa taipui ja vaihdoin nopeasti vavan toiseen käteen. Aloin epätoivoisena nostamaan jigiä ja olisiko kala pysynyt pari metriä mukana. Sitten irtosi. Se olisikin ollut liian hyvä tuuri, jos muutaman minuutin uittelun jälkeen olisi kala noussut veneeseen.

Viitisen tuntia pyörittiin ympäriinsä ja jigailtiin, vertsuiltiin ja pilkittiin. Ei enää tärppejä. Uittelin Kalarosvoakin ja hämmästyin, kun kukaan ei käynyt maistamassa. Kaloja kyllä löytyi ja ne kävivät viehettä katsomassa, mutta tärppejä eivät antaneet. Mutta mutta, onhan päivä vielä huomennakin. Ja ylihuomenna ;) Nyt vaan poutakeliä kiitos. Voi kun saisi yhden kalan veneeseen nostettua tänä viikonloppuna. Tällä kertaa kelpaisi vaikka sintti.