Pilkkikauden muistelmia

Pilkkiminen on tärkein kalastusmuoto minulle. Talven aikana tulee käytyä kymmeniä kertoja pilkillä ja siltikin jäiden lähtö lähes itkettää. Mutta onneksi kesälläkin voi kalastaa. Viime talven pilkkikausi alkoi tammikuun 25. päivä ja kausi jatkui huhtikuun alkuun saakka. Pilkille oli päästävä joka ikinen lauantai ja sunnuntai, kelillä ei ollut mitään merkitystä. Herätyskello soi 04.00-05.00 ja kuuden jälkeen oltiin jo tositoimissa.

 

Vaikka puukkoja sataisi...

Pilkillä kohdekalana on ahven, iso sellainen. Niitä ei kuitenkaan ole helppo löytää ja maaginen kilon raja odottaa rikkoontumistaan. Kaikuluotain kulkee aina mukana, koska sen avulla pystyy heti näkemään minkälainen ottipeli kaloja kiinnostaa juuri sinä päivänä. Vai kiinnostaako minkäänlainen. Lisäksi välivedestä pilkkiminen on paljon mukavampaa kaiun kanssa.

Iso ahven välivedessä.

Iso ahven kädessä.

Pilkin yleensä mikrotasureilla, koska ne ovat tehokkaita ja niillä voi tulla isompaakin saalista. Lisäksi ne kelpaavat useille kalalajeille.

Olen löytänyt paikallisesta kalastusliikkeestä aarteita, joita ei enää (kai?) edes valmisteta. 

Käytössä on myös tavallisia pystypilkkejä, morreja ja tasureita, ja yleensä päivän mittaan ehti kokeilemaan kymmeniä erilaisia vieheitä. Vieheen valinta riippuu myös halutusta saaliista, välillä tarvitaan kalakukkokaloja ja välillä jotain isompaa.. Mutta ainahan saa haluta, monesti kalat ovat eri mieltä.