Miksi kala syö arkisin?

Hyvin jännä juttu, että matiketo kalat ovat nälkäisiä ja netti on pullollaan kuvia isoista ahvenista ja kuhista. Sormet syyhyten odotan viikonloppua, jotta pääsen itsekin apajille.

Vihdoin kun vapaapäivät koittavat, niin sama vanha kaava: kalat ovat kylläisiä. Onko niiden pakko syödä juuri silloin, kun minä olen töissä? Eikö kivempi olisi herkutella ja mässäillä viikonloppuisin? Minulla olisi tarjolla vaikka mitä herkkutasureita ja makoisia kärpäsen toukkia ja vieläpä kotiinkuljetuksella. Eikö kuulostaisi hyvältä diililtä?

Rivien välistä varmaan pystyi lukemaan tämän päiväisen reissun saalismäärät. Vajaa kuusi tuntia kovaa yrittämistä ja kalojen etsimistä. 

Turhaan, aivan turhaan. Paitsi sainhan minä liikuntaa, raitista ilmaa ja kokemusta. Niillä vaan ei lähde nälkä. Välillä olisi mukava syödä tuoretta kalaa. Onneksi en ole ammattikalastaja, aika hiljaista olisi palkkapäivinä.. 

No vielä on onneksi vapaata jäljellä, huomenna suuntaan Sotkanselälle ja sunnuntaina eräälle lammelle. Niistä raporttia myöhemmin. Ja ensi viikolla blogissa on luvassa pieni arvonta, olkaahan kuulolla :)

Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää

Eilen pakkasmittari näytti -22, mutta koska olin töistä vapaalla, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä pilkille. Paikaksi valikoitui tuttu metsälampi keskellä korpea. Oltiin jäällä ennen yhdeksää. En ottanut omaa kairaa mukaan ollenkaan, kun matkassa oli kaira+porakone-yhdistelmä. Se oli ihan hyvä idea, sillä jäätä oli tullut ihan hirveästi sitten viime reissun. 

Jäälle satanut lumi ja sen alla ollut loska olivat muuttuneet jääksi. Eihän se varmastikaan teräsjään vahvuista ole, mutta ihan yhtä raskasta se on kairata. Minulla on Mora Nova kaira ja terä meinaa pakkasillla jäätyä. Tai siis ei meinaa, vaan jäätyy. Sitten kun yrittää kairata reikää, niin terä pyörii tyhjää. Kovilla pakkasilla kairaa kannattaakin pitää pilkkimisen aikana avannossa, niin terä pysyy sulana.

Kaloja tuli eilen heikosti, vain muutama ahven. Lampi on ihmeellinen, kun sekä ahvenet että hauet ottavat vain morriin. Ja morrin on oltava kiiltävä. Tasureita voi ihan huoletta siellä uittaa ilman pelkoa tärpeistä. Eilenkin jäälle nousseet ahvenet tulivat Kuusamon kirpulla, ronkeleita kaloja..

Olen pitänyt pilkkireissuilla mukana ruokatermosta ja useimmiten täyttänyt sen hernekeitolla. Se on helppo ja nopea aamulla tehdä ja onhan se hyvääkin. Se on myös helppo syödä eli juoda jäällä, teen siitä aina sen verran ohutta, että sitä ei tarvitse lusikoida. Lämmin ruoka -20 pakkasessa maistuu kuulkaas aika hyvältä :) Ainoa huono puoli termoksessa on se, että se on hiton kylmä. Ei tee mieli koskea siihen ollenkaan, kun teräksinen pinta on ihan jäinen. Ja tietenkään korkkia ei saa auki hanskat kädessä, vaan joutuu palelluttamaan sormensa sitä avatessa.. 

Tänään minua kutsui Kallavesi. Ilma oli lähes trooppinen, vain miinus kymmenen! Ei tunnu missään! Tai vähän varpaissa ja sormissa kyllä tuntui.. mutta piis of keik eiliseen verrattuna.

Kaiku oli aika hiljainen koko päivän, muutamia viivoja sain pohjasta irtoamaan ja kaksi niistä oli sulkavia :) Tai lahnoja, en ole ihan varma eikä hirveästi kiinnostakaan, eivät ole kohdekalalistalla kovin kärkipäässä.. 

Yksi vähän parempi viiva irtosi myös pohjasta, kun uitin Kalarosvoa. Viiva tuli suoraan tasurille ja iski kiinni. Tärppi oli ihan tajuton! Ja koska tiesin paikasta tulleen isoja ahvenia, ajattelin jättipotin viimein osuneen minulle. Kelasin kalaa ylös ja ohjasin kohti avantoa. Pian sain kalan jäälle eikä se todellakaan ollut jättipotti, ennemminkin rosvosektori. Pieni ja todella vihainen hauki. Rimpuili kuin väkkärä eikä sitä meinannut saada asettumaan mitenkään. Jostain se oli suuttunut minun tasurille. Hauki pääsi kotiinsa kasvamaan ja rauhoittumaan.

Reilut viisi tuntia riitti minulle tänään jäällä, tottakai olisin kauemminkin viihtynyt, jos kaloja olisi tullut. Nykyään yllätyn enemmän siitä, jos satun saamaan kalan, kuin kalattomista reissuista. Mutta eihän se kalan saaminen enää tuntuisi miltään, jos niitä aina saisi :) 

Artikkeli Luonnossa-verkkolehdessä

Sain Luonnossa-verkkolehdestä kysymyksen, kirjoittaisinko lehteen pienen artikkelin. Suostuin tottakai ja aiheeksi valikoitui nainen kalassa. Artikkeli löytyy täältä. 

Sivun lopussa saattaa näkyä tuttuja kuvia =)

Viikonloppu se taas kolkuttelee ovella, joten pääsee jäälle nautiskelemaan kirpeästä pakkassäästä. Rentouttavaa viikonloppua kaikille! Stressihän lähtee kalassa kaikkein parhaiten, kokeilkaa vaikka. Ja kokeilkaa, vaikkei stressiä olisikaan ;) 

Puoli kiloa päivässä

Tänään oli ihana ilma jäällä ja siellä vierähtikin useampi tunti. Keli oli nollassa ja pystyin pilkkimään koko päivän ilman hanskoja palelematta. Matka kohdistui tänään pienelle lammelle paikkaan X.

Laskin pilkin veteen vaille yhdeksän ja ehkä 10 minuuttia sen jälkeen sain päivän ensimmäisen ja isoimman ahvenen. Ei vieläkään mikään jättiläinen, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa. Ahvenella oli painoa tasan 500g. 

Vaikka olenkin nykyään aika vannoutunut tasureiden uittaja, pienillä matalilla lammilla on pakko vähän poiketa periaatteistaan, jos mielii saada kalaa. Tänäänkin oli ihan turha tasureita uitella, niillä ei ollut kaloihin mitään vaikutusta. Pieni morri taas sai koko ajan huomiota kaloilta.

Omasta morrirasiasta löytyy muutamia Kuusamon Kirppuja ja isoimmat mallit niistä ovat verrattavissa kooltaan mikrotasureihin. Kirpuissa on hyvät koukut, joissa kala pysyy hyvin kiinni. Monesti morri irtoaa kalan suusta joskus liiankin helposti, mutta Kirpuissa väkänen on tarpeeksi iso, joten kala pysyy kiinni. Tänään minulla oli välillä jopa vaikeuksia irroittaa kaloja morrista, niin hyvin ne olivat kiinni. 

https://kauppa.kuusamonuistin.fi/fi/kirput/kirppu/kuusamon-kirppu-1/kirppu-1-c-bl

Tänään lammelta nousi myös vähän pienempää ahventa, keskikooltaan noin 200g. Onhan tuota jo aika monta tyhjää reissua takana, joten kiitos Ahti tästä. Isoin ahven oli varmaan meinannut joutua jonkun isomman kalan suupalaksi joskus, oli aikamoiset jäljet molemmissa kyljissä ja selkäevä melko pahasti vaurioitunut. 

Eilenkin tuli käytyä pilkillä, mutta se oli puhdas mp. Kalat olivat kadoksissa. Kuvattiin eilen pieni videopätkä veden alta ja saatiin yksi sinttiahven "nauhalle". Tänään kuvattiin myös pieni pätkä vedenalaiskuvaa ja mitä kaikkea siellä näkyikään, selviää myöhemmin Fish me luck -facebook-sivuilla.

https://www.facebook.com/fishmeluck1

Lasten kanssa pilkille

Lapsia on aika hankala saada mukaan pilkille, jos heillä ei ole (vielä) kalastusriippuvuutta. Mutta pienin askelin heitä voi yrittää koukuttaa kalastukseen. Pilkilllä voidaan aloittaa ihan perusasioista, kuten tasuroinnista ja kaikuluotaimen käytöstä. Vitsi vitsi :) 

Mutta totta puhuen, kaikuluotainta voi hyödyntää innostuksen syntymisessä. Nykyään kaikennäköiset ruudut ja näytöt ovat arkipäivää lapsille ja nuorille, toki aikuisillekin. Ja samoiten pelaaminen kuuluu useiden lapsien aktiviteetteihin. 

Kalastuksen opettaminen pelillistämisen keinoin, miksipä ei? Kaikuluotainta voi aivan hyvin verrata pelikoneeseen, mutta pelaaminen tapahtuu reaaliajassa ja palkinnoksi voi saada ihan oikean palkinnon. 

Varmaan kaikuluotailu koukuttaa aikuisiakin osittain juuri sen vuoksi, että siinä "kilpaillaan" kalaa vastaan ja erän lopussa parempi voittaa. Onko ihmisen sitten reilua kilpailla kalaa vastaan? No on: useimmin kalat voittavat, vaikka meillä ihmisillä isommat aivot onkin.

Lasten pilkkimiseen liittyvää kuvamateriaalia tulossa lähiviikkoina, kunhan olosuhteet jäällä paranevat.