Tein itse ja säästin

Kävin tänään kalassa. Tässä lyhyt raportti siitä reissusta: mp. 

Ja muihin aiheisiin. Kesästä asti on aikomuksena ollut tehdä itse perukkeita, koska teräsperukkeet kuulemma vaikuttavat heikentävästi vieheen uintiin. Ja kyllähän minä sen olen itsekin huomannut, esim. mikrotasurit eivät kovin houkuttelevasti ui teräslangan päässä. Ja sitten kun kokeilee ilman peruketta, ne uivatkin niin houkuttelevasti, että hauki tulee keilan ulkopuolelta ja tasuri on hävinnyt parempiin suihin ennen kuin ehtii vastaiskuasentoa ottaa valmiiksi. 

Erään kalastajan vinkistä päätin hankkia Pafexin Predator Fortress perukesiimaa. Se on metallipunoksella vahvistettua dyneemakuitua ja käyttäytyy lähes kuin paksu kuitusiima. Kiertyneen siiman saa oikaistua sormien välissä. Otin paksuudeksi 0.40, jonka vetolujuus on 12kg. 

Lisäksi ostin viehelukkoja ja kahden kokoisia leikareita. Viehelukot olivat kooltaan 0 ja leikarit kokoa 8 ja 10. En kyllä tajunnut noista kokoluokituksista mitään, mutta tuurilla tuli nettikaupasta ihan hyvät koot valittua. Pitäisi harjoitella koukkujen kokojen "kaavaa". Mikä logiikka siinä on, että mitä pienempi koukku, sitä isompi koko? Sama oli noissa leikareissa, en ymmärrä. Koko 8 on isompi kuin koko 10. 

Yritin etsiä netistä vinkkejä, millä solmulla siima kannattaa leikariin ja viehelukkoon solmia. Päädyin sitten neljän kierroksen unisolmuun. 

Kuva täältä

Perukesiimarullassa oli viisi metriä. Tein kahdeksan peruketta ja siimaa jäi vielä rullalle jonkin verran. Hukkaan ei mennyt paljoa, solmun sai kiristettyä siten, että ylimääräistä siimaa ei jäänyt kuin pari senttiä. Kun solmun kiristää, niin siima kannattaa kastella. Syljellä, milläpä muullakaan. Ei ne perukkeiden pituudet kovin yhteneväisiä ole eli kaikki ovat eri pituisia, mutta ovatpahan ainakin uniikkeja :) 

Viikolla kävin kalastustarvikeliikkeessä, en ymmärrä mikä minuun aina sen alan liikkeissä iskee, mutta tyhjin käsin en ole ikinä pois lähtenyt. Liian hyviä myyjiä vai sairaus nimeltä shopaholic. Mutta katsokaa nyt näitä aarteita, voiko muka olla ostamatta? <3

100 x kalaonnea

Laskeskelin huvin vuoksi tämän vuoden kalareissuja ja niitä on kertynyt noin sata. Periaatteessa saalismäärien pitäisi olla tuolla kalastusmäärällä aika huikeita, mutta eivät ne ole. Pitää siis harjoitella kalastusta vielä ahkerammin, että taidot paranevat. Tai etsiä parempia kalapaikkoja. 

Vai onko siinä kalaonnen toivotuksessa sittenkin perää eli pilaako onnen toivotus viimeisetkin mahdollisuudet saada saalista. Monet kalastajat pelkäävät tuota hirveää toivotusta ja tuleva kalastusreissu/kilpailu on tuhoon tuomittu, jos joku pahaa aavistamattaan onnea toivottaa. 

En ole ollut kyseisen asian suhteen taikauskoinen ja jos muut kalastajat pelkäävät onnentoivotuksia, olen aina avosylin ottamassa muidenkin toivotukset vastaan. Ohjatkaa vaan tänne kaikki, kiitos! Siksi blogin nimikin liittyy kalaonneen. Vai oliko se nimi virhe.. Ehkä jos ensi vuosi mennään kireillä siimoilla, niin vuoden päästä nähdään onko termi kalaonni todellisuudessa epäonni.  

Loppuun vielä kuva maailman kauneimmasta kalasta, taisi ollakin täällä jo aiemmin, mutta kyllä tätä jaksaa katsella! Raitapaita <3 

Ei se ihan vielä kanna...

Piipahdin laituripilkillä ja muutaman asteen pakkasen ansiosta laiturilla tuli mukava 'bon voyage' -tunne Matti Nykästä lainatakseni. Tuli siis elävästi pilkkireissut mieleen, kun sormista hävisi viiman takia tunto ja varpaatkin olivat ankkajäässä. Mutta pari tuntia kitrittelin ja kauemminkin olisin viihtynyt, ellei mitsu olisi kaasutellut rannassa.. Äkkiä nyt ne jäät, niin pääsee pilkkimisen lomassa kairaamaan reikiä=lämmittelemään, jos tulee kylmä.

Laituri oli tuttu ja turvallinen vierasvenelaituri muutaman kilometrin päässä. Pilkin laiturin päässä, koska laiturilla oli tällä kertaa ruuhkaa, muutkin havittelivat laiturin alusen asukkaita..  

Virittelin kaiun laiturille ja kaiussa näkyi jatkuvasti kalaparvia ja muutama isompikin viiva. Testasin noin kymmentä eri tasuria, joista osa oli pienvalmistajien kevennettyjä tasapainoja. Yksi "markettitasureista" oli merkiltään Lucky John, jonka pyrstölevyn tilalle olin vaihtanut pienen kalajigin pyrstön. Perukkeena oli vielä toistaiseksi teräsperuke, tarkoituksena olisi tehdä perukkeita tästä, kunhan ehtii…

Kalat olivat "evvk-tuulella". Heiluttelin tasureita hiljoo ja kovvoo, pinnassa, välivedessä ja pohjassa. Ei niitä kiinnostanut. Testasin uutta venepilkkivapaakin, ja sillä saa kyllä hyvän tuntuman tasuriin. Tekisi mieli vaihtaa kaikki pilkkivavat sellaisiin, mutta ensinnäkään ne eivät mahtuisi reppuun ja esim. morripilkinnässä pienempi vapa on hieman helpompi :) Mutta parhaiten ne soveltuvat isojen tasurien uittoon ja eiköhän pari vapaa riitä siihen hommaan, nopeastihan tasurin aina vaihtaa. Pakkanen kyllä saattaa aiheuttaa ongelmia, kun jo nyt muutaman asteen pakkasessa hyrräkelaan muodostui jäätä..

Saalis jäi yhteen pieneen haukeen, joka otti aivan pohjasta kahdeksasta metristä. Tarjosin siis useampia namuja, mutta loppujen lopuksi tuunattu (ja halvin) Lucky John antoi päivän ainoan kalan. Ehkä ne jigipyrstöiset tasurit toimivat, kuka viisas ne muuten keksi? :) 

Vuosi vähenee, pilkkikelit lähenee

Viime yönä heitin tämän talven ensimmäisen pilkkireissun unissani, jäätä oli 5cm ja saaliina muutama hauki :) Otin kuviakin blogia varten, mutta jostain syystä niitä ei kamerasta enää löytynyt. Eli näköjään SE on aina mielessä, hereillä ollessa ja jopa unissa.. 

Hauska kuva löytyi valokuva-arkistosta aiheeseen liittyen. Ei sitä osaa näköjään syödäkään, jos ei saa lisäksi samalla tankata jotain kalastusinfoa.

Odottelen kovasti pakkaskelejä, vaikka jo pari kertaa on iskenyt flunssa tämän syksyn aikana, kun olen ”karaistanut” itseäni talvea varten :) Pilkin yleensä mikrotasureilla ja lisäksi käytän silloin tällöin isompia tasureita. Syönnistä riippuen saatan kokeilla myös pystypilkkejä, joissa on tapsin päässä morri tai jopa pelkkää wolfram-morria. Myös vertikaalijigausta tuli viime talvena harrastettua. Eniten kuitenkin kiinnostaa tasuripilkintä ja nyt olen kiinnostunut opettelemaan pilkkimistä myös isommilla tasureilla. 

Olen netissä surffaillessa nähnyt tasureihin tulleen jigipyrstöjä perinteisen pyrstölevyn tilalle. Itselläni on muutamia ”ei niin hyviä” -tasureita, jotka on hankittu joko jostain alelaarista tai ovat muuten vaan virheostoksia. Lisäksi pakista löytyy pieniä kala- ja toukkajigejä. Voisikohan niitä tuunata itse irroittamalla pyrstölevyt ensin ja sitten jäällä ollessa kokeilla toimisiko eri jigit siinä. Ja jos eivät toimi, niin ei ainakaan hyvä mene pilalle. 

Pari viimeistä talvea olen harjoitellut isompien tasureiden uittamista, mutta se on tosi vaikeaa. Jos saisi jostain henkilökohtaista opetusta niin olisin tosi kiitollinen ja tarjoaisin ruuat siitä hyvästä, ihan vinkkinä vaan kuopiolaisille ;) Myös Kallaveden hyvistä kalapaikoista (joihin ei ole sadan kilometrin kävelymatka) kuuntelisin mielelläni neuvoja. Tähän asti Kallavesi on antanut vaan pientä ahventa ja koska en ole Kuopiosta kotoisin, ei ole hirveästi kokemusta Kallavedestä. Vaikka käytössä onkin pilkkimistä helpottavat karttaselain ja kaikuluotain, ei ne paljon auta, jos tietää kalapaikan löytyvän kymmenen kilometrin kävelymatkan päästä. Miksi jäällä ei kulje jäätaxit, voisin tilata… Jotenkin on aina helpompi suunnata vaikka pienemmille lammille, kun niissä sitä lääniä ei ole liikaa tutkittavaksi/kairattavaksi. 

Hommasin talvea varten pari venepilkkivapaa, joista toisessa oli avokela valmiina mukana. Hinta ei Patriotin setillä ollut paha (24.90), tiedä sitten miten talviolosuhteissa avokela toimii. Mietin kannattaako siihen laittaa kuitu- vai monofiilisiimaa? Varsinkin jos on paljon pakkasta, niin kumpiko toimisi paremmin… Toiseen vapaan laitoin oman hyrräkelani, jossa oli valmiina 0.28 kuitusiima. Netissä pyöriessä törmäsin vinkkiin, että isompia tasapainoja uittaessa siima voisi olla jopa yli 0.30. Jos käyttää kuitua, niin siiman päähän kannattaa pistää parin metrin pätkä monofiilia lisäksi.

Ajattelin käyttää näitä venepilkkivapoja isompien tasureiden kanssa pilkkimiseen, olen nyt hankkinut/hankkimassa pienvalmistajien kevennettyjä tasureita, niistä ehkä tarkempaa infoa pilkkikelien alettua. Jos ne eivät toimi, niin vikahan on silloin todennäköisimmin käyttäjässä ja voi olla, että siinä tapauksessa en puhu niistä enää mitään :) Mutta elän toivossa, että saalista tulee.

Nyt peukut pystyyn, että saadaan pakkasia ja päästään pilkille! 

Saalisvarmuus tasan sata

Lokakuussa olen vain pari reissua ehtinyt tekemään ja kelit alkavat olla jo sen verran vilpoisat, että viimeisiä viedään virvelöintien suhteen tällä kaudella. 

Koskaan elämässäni en ole tainnut aiemmin lokakuussa käydä kalassa, joten ihan hyvällä prosentilla olen kaloja napsinut: kaksi reissua, kaksi kalaa. Harmi vain, että kalat olivat satagrammaisia ahvenia, mutta so what, ahven on mun lempikala. Ne on niin nättejäkin :) Päästin kalat kasvamaan ja ehkä vuosien päästä ne tulevat takaisin mamin luo. 

Mietin tässä yksi päivä, miten kiva harrastus kalastus on, kun siinä tapaa uusia ihmisiä, joilla on sama intohimo. On mukava vaihtaa ajatuksia ja kuulla muiden kalajuttuja ja ehkä vinkkejäkin. Ja varsinkin internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy jos jonkinnäköistä foorumia, joissa voi törmätä muihin kalahulluihin.

Facebookissa on paljon kalastusryhmiä ja itsekin kuulun jo muutamaan. Sitä kautta olen löytänyt huipputyyppejä, joihin olen tutustunut ja oppinut hirmu paljon kaikkea kalastukseen liittyvää. Yhteisiä reissujakin on heitetty. 

Viime talvena Facebookissa eräässä kalastusryhmässä oli halukkaille kutsu tulla opettelemaan matikkapilkintää. Minä heti innokkaana siihen vastasin, koska olin haaveillut kokeilevani matikan pilkintää joskus ja tämä "oppitunti" oli samassa kapungissa. Parin tunnin opetuksen jälkeen elämäni ensimmäinen matikka nousi jäälle ja ajattelin, että jes, nyt minä alan harrastamaan tätä. Ekan kalan koko oli ehkä 150g, joten ruokaa siitä ei saanut. Mutta talvea oli jäljellä...

Innostuin matikan pilkinnästä sen verran paljon, että monta kertaa viikossa tuli töiden jälkeen lähdettyä pilkille. Matikkakeiton maku tuntui jo suussa, selasin reseptejä ja luin ohjeita matikan käsittelyyn.  

Sain tosi hyviä vinkkejä pilkkimiseen "matikkagurulta", mutta ehkä matikat kuolivat sukupuuttoon tai hävisivät Kallavedestä, sillä ensimmäisen illan jälkeen ei yksikään matikka enää eksynyt minun avannon alle. Ja vietin jäällä kuitenkin kymmeniä tunteja matikoiden kutupaikoilla.

Edelleen matikkakeitto on tekemättä ja päätin, että haluan valmistaa keiton itse pyydetystä matikasta. Kaupan kalatiskille en mene. 

Ehkäpä ensi talvena jonain pakkasiltana tärppää..